Julkinen sektori
Energiatehokkuuslain (ETL, 1429/2014) pääasiallinen tarkoitus on edistää energiatehokkuutta asettamalla velvoitteita energian käytölle ja tuottamiselle. Lain soveltamisalaan kuuluu laajasti energiaa käyttäviä ja tuottavia tahoja. Julkisella sektorilla ETL koskee julkisia hankintayksiköitä ja julkisia elimiä (uusi toimija) sekä myös julkisomisteisia tytär- ja osakkuusyhtiöitä.
ETL:n lisäksi keskeinen EED:n (EU:n energiatehokkuusdirektiivi) toimeenpanon elementti ovat energiatehokkuussopimukset.
- Energiatehokkuus ensin -periaatteen soveltaminen
- Uutena toimijana on määritelty julkinen elin, joille tulee tiettyjä energiatehokkuusvelvoitteita
- Julkisen elimen energian loppukulutuksen vuotuinen raportointivelvoite. Kunnat tulee velvoitteen piiriin portaittain vuosina 2026–2030 kunnan asukasluvun mukaan.
- Kuntien, maakuntien liittojen ja hyvinvointialueiden tulee huomioida energiatehokkuus pitkän aikavälin suunnittelussa (esim. strategiat, energia- ja ilmastotyön suunnitelmat ja toimenpideohjelmat, jne.)
- Yli 45 000 asukkaan kuntien pitää laatia lämmitys- ja jäähdytyssuunnitelmat
- Energiatehokkuuden huomioiminen uusia rakennuksia ostaessa ja vuokrattaessa
- Julkisten hankintojen energiatehokkuusvelvoitteet laajenevat keskushallinnosta koko julkiselle alalle (julkiset hankintayksiköt)
- Yrityksille, myös julkisomisteisille, mikäli niiden ei katsoa olevan lain tarkoittamia julkisia elimiä, tulee pakolliseksi energianhallintajärjestelmän käyttöönotto (jos keskimääräinen energian loppukulutus on yli 23 600 MWh/vuosi edellisen 3 kalenterivuoden aikana) tai pakollinen energiakatselmusvelvoite (jos keskimääräinen energian loppukulutus on yli 2700 MWh/vuosi edellisen 3 kalenterivuoden aikana)
- Energiayhtiöille tulee uusia ja tiukentuvia velvoitteita (kaukolämpö).
Osa EED:n velvoitteista voidaan hoitaa energiatehokkuussopimuksilla, mikä mahdollistaa joustavan tavan saavuttaa direktiivissä asetetut tavoitteet.
- JETS on EED:n (artikla 6) vaihtoehtoisen lähestymistavan toteuttamisen keskeinen väline, jolla julkisen elimen on mahdollista välttää toisena toteutusvaihtoehtona oleva ns. pakkokorjaus (yli 250 m2 lämmitettävien rakennusten korjaus energiatehokkuudeltaan uutta vastaavaksi). Vaihtoehtoisen tavan säilyminen koko sopimuskaudella (2026–2035) edellyttää kuitenkin JETS:in riittävää kattavuutta, jotta voidaan osoittaa vaihtoehtoisella tavalla saavutettavan vähintään vastaava energiansäästö kuin rakennusten pakollisilla korjauksilla.
- Energiatehokkuussopimuksen vuosiraportointia voidaan käyttää ETL:n mukaisena energiankulutuksen vuosiraportointina. Tällöin vapaaehtoiseen energiatehokkuussopimukseen liittynyt toimittaa tiedot energian loppukulutuksestaan vuosittain osana sopimukseen liittyvää raportointia, kun taas sopimukseen liittymättömiltä kunnilta vuosiraportointi vaaditaan erikseen.
- Pitkän aikavälin suunnitteluun (esim. strategiat, energia- ja ilmastotyön suunnitelmat ja toimenpideohjelmat, jne.). JETS tarjoaa viitekehyksen ja käytännön tavan sisällyttää energiatehokkuus strategisiin suunnitelmiin, joita ETL:ssä tarkoitetaan. Lisätietoa: Julkinen ala: Toimintasuunnitelma
- Energiatehokkuussopimuksilla voidaan täyttää osaltaan myös pakollisesta energianhallintajärjestelmästä ja energiakatselmuksesta vapautumisen edellytyksiä ETL 3.2 h §:n ja 7.2 §:n mukaisesti.
Lisätietoa energiatehokkuussopimuksista: https://energiatehokkuussopimukset.fi/
Julkisen elimen määritelmä
Uudessa energiatehokkuusdirektiivissä (EU) 2023/1791 erotetaan toisistaan hankintaviranomaisen ja julkisen elimen määritelmät. Uusi julkisen elimen määritelmä on rajatumpi ja poikkeaa siten hankintaviranomaisen ja hankintayksikön määritelmästä. Jos toimija on julkinen elin, on se myös hankintaviranomainen tai -yksikkö, mutta kaikki hankintaviranomaiset ja -yksiköt eivät ole julkisia elimiä. Samaa julkisen elimen määritelmää käytetään vuoden 2026 alusta päivittyneessä energiatehokkuuslaissa (1429/2014).
Julkisen elimen määritelmä on siis uusi, eikä täysin vastaavaa määritelmää ole aikaisemmin ollut. Direktiivin mukaan julkisilla elimillä tarkoitetaan kansallisia, alueellisia tai paikallisia viranomaisia ja kyseisten viranomaisten suoraan rahoittamia ja hallinnoimia yksiköitä, jotka eivät kuitenkaan ole luonteeltaan teollisia tai kaupallisia. Suoraan rahoittamalla ja hallinnoimalla tarkoitetaan yli 50 % osuutta yksikön rahoituksesta ja päätösvallasta. Edellytysten tulee täyttyä samanaikaisesti.
Suomessa julkisen elimen määritelmän mukaisia viranomaisia ovat valtion, hyvinvointialueiden, kuntayhtymien ja kuntien viranomaiset. Määritelmän piiriin kuuluisivat lähtökohtaisesti valtion ja kuntien liikelaitokset ja taseyksiköt, sillä ne ovat juridisesti osa viranomaista (osa samaa oikeushenkilöä). Suuri osa julkisomisteisista yhtiöistä jäisi määritelmän ulkopuolelle, koska ne toimivat markkinoilla tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa, tai koska viranomaisen rahoitukseen liittyvä edellytys ei täyty. Ulkopuolelle jääviä toimijoita olisivat mm. kuntien energia- ja verkkoyhtiöt ja kuntaomisteiset vuokra- ja asumisoikeusasuntoyhtiöt.
Energiavirasto on laatinut määritelmään liittyvän ohjeen ja arviointilomakkeen.
Ohje: Energiatehokkuusdirektiivin julkisen elimen määritelmä
Julkinen elin -määritelmän arviointipohja
Julkisten elinten energian loppukulutuksen raportointivelvoite
Julkisen elimen on seurattava energian loppukulutustaan. Julkisen elimen on toimitettava tiedot energian loppukulutuksesta vuosittain viimeistään 30.4. kunkin edeltävän kalenterivuoden osalta Energiavirastolle.
Kunnat tulevat velvoitteen piiriin porrastetusti. Velvoite koskee vähintään 50 000 asukkaan kuntia sääntelyn voimaantulosta lähtien, vähintään 5000 asukkaan kuntia 1.1.2027 lähtien ja kaikkia kuntia 1.1.2030 lähtien.
Lisäksi kaikkien julkisten elinten on raportoitava tiedot vuoden 2021 osalta viimeistään 31.10.2026.
Sopimuksen vuosiraportointia voidaan käyttää lain mukaisena raportointina. Tällöin vapaaehtoiseen energiatehokkuussopimukseen liittynyt toimittaisi tiedot energian loppukulutuksestaan vuosittain osana sopimukseen liittyvää raportointia.
Julkisen elimen on toimitettava tiedot energian loppukulutuksesta vuosittain viimeistään 30.4. kunkin edeltävän kalenterivuoden osalta. Ilmoituksen tarkoituksena on:
valvoa velvoitteen toteutumista
kerätä tiedot raportointia varten Euroopan komissiolle
Ilmoitus toimitetaan Energiaviraston asiointisivun kautta.
Energian loppukulutuksen tulee sisältää julkisen elimen kaikkien energiankäyttökohteiden energiankulutukset edeltävän täyden kalenterivuoden osalta. Ilmoitukseen on sisällytettävä:
julkisen elimen perustiedot sekä
erillisellä liitteellä toiminnot, joissa energiaa käytetään, sekä ilmoitetaan niiden energiankulutukset energialajeittain (esim. kaukolämpö, maakaasu, kevyt polttoöljy, sähkö):
Rakennukset: omistamien ja käytössä olevien (omien tai vuokrattujen) rakennusten määrä, volyymi ja kulutustiedot
Ulkovalaistus ja vesihuolto: katu- ja ulkovalaistuksen sekä vesihuollon kulutus (mikäli toimijalla on näitä toimintoja)
Omat ajoneuvot: omien ja leasing ajoneuvojen ja työkoneiden kulutukset
Muu kulutus
Lämmitys- ja jäähdytyssuunnitelmat
Täydentyy myöhemmin.
Julkisten hankintojen energiatehokkuus
Vuoden 2026 alusta päivittyneen energiatehokkuuslain (1429/2014) myötä julkisia hankintoja koskee velvoite huomioida energiatehokkuus EU-kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa ja käyttöoikeussopimuksissa. Asiasta säädetään energiatehokkuuslain 5 a luvussa. Sääntelyn tavoitteena on varmistaa, että energiatehokkuus arvioidaan systemaattisesti jo suunnitteluvaiheessa ja että hankittavat tuotteet ja palvelut ovat markkinoiden parhaiden käytäntöjen mukaisia.
Velvoite koskee julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (1397/2016) eli ns. hankintalain sekä vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (1398/2016) eli ns. erityisalojen hankintalain mukaisia hankintayksiköitä.
Hankintayksiköiden on noudatettava energiatehokkuuslaissa säädettyjä velvoitteita tehdessään em. lakien soveltamisalaan kuuluvia hankintoja tai käyttöoikeussopimuksia, joiden arvo on yhtä suuri tai suurempi kuin säädetyt EU-kynnysarvot. EU-kynnysarvot perustuvat GPA -sopimukseen sekä komission antamaan asetukseen ja EU-kynnysarvoja tarkistetaan kahden vuoden välein. Lisää kynnysarvoista mm. täällä: Kynnysarvot | Hankinnat
Hankintayksikön ei kuitenkaan tarvitse noudattaa näitä velvoitteita, jos se ei ole teknisesti toteutettavissa. Lisäksi laissa on poikkeussäännökset tilanteisiin, joissa velvoite olisi ristiriidassa puolustushallinnon tai Rajavartiolaitoksen ensisijaisen tavoitteen kanssa, tai jos soveltaminen vaarantaisi yleisen turvallisuuden tai estäisi reagoinnin kansanterveyden hätätilanteisiin.
Suunnitellessaan kynnysarvot ylittävän hankinnan tai käyttöoikeussopimuksen tekemistä hankintayksikön on sovellettava energiatehokkuus ensin -periaatetta arvioimalla vaihtoehtoisia kustannustehokkaita energiatehokkuusratkaisuja. Hankintayksikön on siis selvitettävä, voiko investoinnin tavoitteet saavuttaa jollain muulla tavalla energia- ja kustannustehokkaammin.
Lisää energiatehokkuus ensin -periaatteesta täällä: Energiatehokkuus ensin -periaate | Energiavirasto
Suunniteltaessa julkisen elimen rakennusurakan, julkisen elimen omistamaan rakennukseen liittyvän palveluhankinnan tai muun palveluhankinnan toteuttamista hankintayksikön on arvioitava mahdollisuus hyödyntää energiapalvelusopimuksia. Se tarkoittaa, että suunniteltaessa hankinnan toteuttamista arvioidaan, pystyttäisiinkö hankinta toteuttamaan energiapalveluna eli niin sanotulla ESCO-sopimuksella.
Lisää energiatehokkuus- ja ESCO-palveluista mm. Motivan sivuilla: Energiatehokkuus- ja ESCO-palvelut - Motiva
Jos tuotteella on asetuksen (EU) 2017/1369 mukainen energiamerkintä, hankintayksikkö saa hankkia ainoastaan tuotteita, jotka kuuluvat kahteen parhaasta niistä energiatehokkuusluokista, joissa on merkittävästi tuotteita. Käytännössä velvoite tarkoittaa yleensä, että hankintayksikön tulee ensisijaisesti hankkia A- tai B-energiatehokkuusluokkaan sijoittuvia tuotteita.
Energiamerkinnän tuotetietokannasta voi tarkastaa minkä verran eri energialuokan tuotteita on asetettu EU:n markkinoille. Voit tarkistaa tiedot tuoteryhmän ja mallien jakautumisen tehokkuusluokan mukaan valintaperusteiden mukaisesti.
Jos tuoteryhmälle ei ole energiamerkintää, mutta sille on tehty tuoteryhmäkohtainen ekosuunnitteluasetus, niin hankintayksikkö saa hankkia vain kyseisessä asetuksessa säädettyjen viitearvojen mukaisia tuotteita.
Tietoa tuoteryhmistä, joille on laadittu ekosuunnittelu- ja energiamerkintäasetuksia, löytyy täältä: Taulukko tuoteryhmistä – Ekosuunnittelu.info
Jos hankinnan kohteena on tuotepaketti, saa hankintayksikkö asettaa kyseisen tuotepaketin kokonaisenergiatehokkuuden etusijalle yksittäisten tuotteiden energiatehokkuuteen nähden. Tuotepaketilla tarkoitetaan hankittavaa tuotteiden kokonaisuutta, jonka sisältämille tuotteille erikseen ja lisäksi myös koko tuotepaketille yhdessä, on annettu energiamerkintä.
Jos hankinnan kohteena ovat auton renkaat, jotka kuuluvat asetuksen (EU) 2020/740 soveltamisalaan, hankintayksikkö saa hankkia vain korkeimpaan polttoainetaloudellisuusluokkaan kuuluvia renkaita. Muita renkaita saa kuitenkin hankkia, jos se on perusteltua turvallisuuteen tai kansanterveyteen liittyvistä syistä
Jos hankinnan kohteena on palvelu, hankintayksikön on tarjouspyynnössään edellytettävä, että siltä osin, kuin tarjoukseen sisällytetään palvelun tuottamista varten hankittavia uusia tuotteita, ne täyttävät tuotteiden hankinnoille edellä läpikäydyt, energiatehokkuuslain 29 b §:n tuotteiden hankinnoille säädetyt vaatimukset.