Julkinen sektori

Tälle sivulle koostetaan uuden energiatehokkuuslain tuomat määritelmät ja velvoitteet julkiselle sektorille.

Julkisen elimen määritelmä

Uudessa energiatehokkuusdirektiivissä (EU) 2023/1791 erotetaan toisistaan hankintaviranomaisen ja julkisen elimen määritelmät. Uusi julkisen elimen määritelmä on rajatumpi ja poikkeaa siten hankintaviranomaisen ja hankintayksikön määritelmästä. Jos toimija on julkinen elin, on se myös hankintaviranomainen tai -yksikkö, mutta kaikki hankintaviranomaiset ja -yksiköt eivät ole julkisia elimiä. Samaa julkisen elimen määritelmää käytetään vuoden 2026 alusta päivittyneessä energiatehokkuuslaissa (1429/2014). 

Julkisen elimen määritelmä on siis uusi, eikä täysin vastaavaa määritelmää ole aikaisemmin ollut. Direktiivin mukaan julkisilla elimillä tarkoitetaan kansallisia, alueellisia tai paikallisia viranomaisia ja kyseisten viranomaisten suoraan rahoittamia ja hallinnoimia yksiköitä, jotka eivät kuitenkaan ole luonteeltaan teollisia tai kaupallisia. Suoraan rahoittamalla ja hallinnoimalla tarkoitetaan yli 50 % osuutta yksikön rahoituksesta ja päätösvallasta. Edellytysten tulee täyttyä samanaikaisesti.

Suomessa julkisen elimen määritelmän mukaisia viranomaisia ovat valtion, hyvinvointialueiden, kuntayhtymien ja kuntien viranomaiset. Määritelmän piiriin kuuluisivat lähtökohtaisesti valtion ja kuntien liikelaitokset ja taseyksiköt, sillä ne ovat juridisesti osa viranomaista (osa samaa oikeushenkilöä). Suuri osa julkisomisteisista yhtiöistä jäisi määritelmän ulkopuolelle, koska ne toimivat markkinoilla tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa, tai koska viranomaisen rahoitukseen liittyvä edellytys ei täyty. Ulkopuolelle jääviä toimijoita olisivat mm. kuntien energia- ja verkkoyhtiöt ja kuntaomisteiset vuokra- ja asumisoikeusasuntoyhtiöt.

Energiavirasto on laatinut määritelmään liittyvän ohjeen ja arviointilomakkeen.

Ohje: Energiatehokkuusdirektiivin julkisen elimen määritelmä

Julkinen elin -määritelmän arviointipohja