Verkkotoiminnan luvanvaraisuus
Sähkö- ja maakaasuverkkotoimintaa saa harjoittaa Suomessa sijaitsevassa sähkö- ja maakaasuverkossa vain Energiaviraston myöntämällä verkkoluvalla.
Sähkö- ja maakaasuverkot muodostavat niin kutsuttuja luonnollisia monopoleja. Useiden verkkojen rakentaminen samojen asiakkaiden palvelemiseen ei ole taloudellisesti kannattavaa muutoin kuin poikkeustapauksissa, koska sähkö- ja maakaasuverkkojen rakentaminen vaatii mittavia investointeja ja edellyttää riittävän suurta käyttöastetta.
Sähkö- ja maakaasuverkkojen on katsottu vaativan julkista sääntelyä, jolla pyritään ehkäisemään kohtuutonta hinnoittelua ja kannustamaan toiminnan tehostamiseen sekä riittävään laatuun. Sähkö- ja maakaasumarkkinoiden kilpailun turvaamiseksi verkon omistaja on myös velvollinen avaamaan verkkonsa kaikkien halukkaiden verkonkäyttäjien käyttöön. Sähkö- ja maakaasuverkkotoiminnan harjoittaminen on säädetty luvanvaraiseksi, jotta sähkö- ja maakaasumarkkinalakien asettamien velvoitteiden noudattamista voidaan valvoa.
Seuraavissa tapauksissa sähköverkkotoiminta ei kuitenkaan edellytä lupaa (1.1.2026 alkaen voimassa olevan sääntelyn mukaan):
- Liittymisjohto, jolla sähköverkkoon liitetään yksi sähkönkäyttökohde, yksi voimalaitoskokonaisuus tai yksi tai useampi toisiinsa kytketty energiavarasto.
- Sähköntuotannon liittymisverkko, jossa ei käydä sisäisesti sähkökauppaa.
- Kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sisäinen sähkönjakelu.
Erillisen linjan kautta tapahtuva sähkönjakelu.
Myös maakaasuverkossa luvanvaraisuuden ulkopuolelle jää kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän maakaasun toimitus.
Sähkö- ja maakaasumarkkinalakien nojalla luvanvaraista ei ole sähkö- tai maakaasuverkkotoiminta, jossa verkolla hoidetaan vain kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sisäistä sähkön tai maakaasun toimitusta. Esimerkiksi asuinkiinteistöjen sekä teollisuus- ja palvelukiinteistöjen sisäinen verkkotoiminta ei ole luvanvaraista riippumatta siitä, toimiiko kiinteistöllä yksi tai useampi loppukäyttäjä.
Kiinteistöllä tarkoitetaan itsenäistä maanomistuksen yksikköä tai muuta yksikköä, joka kiinteistörekisterilain nojalla on merkittävä kiinteistönä kiinteistörekisteriin. Kiinteistö on toisin sanoen maa-alue, jonka rajat on merkitty kiinteistörekisteriin (kiinteistörekisteriyksikkö).
Kiinteistöä vastaavalla kiinteistöryhmällä tarkoitetaan saman tahon hallinnassa olevia ja maantieteellisesti toisiinsa rajoittuvia kiinteistöjä. Kiinteistöryhmän muodostavien kiinteistöjen tulee olla lohkottu erillisiksi kiinteistörekisteriyksiköiksi. Kiinteistön alue, jonka rajat on määritelty esimerkiksi kauppakirjassa tai muun saannon yhteydessä, mutta jota ei ole vielä lohkottu omaksi kiinteistökseen (ns. erottamaton määräala) ei siis voi muodostaa kiinteistöryhmää määräalan omistuksen perusteella. Kiinteistöryhmää voi kuitenkin halkoa yleinen tie tai valtion rautatie.
Saman tahon hallinnassa oleminen tarkoittaa sitä, että kiinteistöryhmään kuuluvien kiinteistöjen tulee olla saman yksityishenkilön, yrityksen, yhdistyksen, säätiön, julkisyhteisön tai vastaavan tahon (ns. oikeussubjektin) hallinnassa. Mikäli esimerkiksi kiinteistön A omistaa yksityishenkilö ja kiinteistön B saman yksityishenkilön kokonaan omistama yhtiö, edellytys saman tahon hallinnasta ei täyty.
Kiinteistön hallinta perustuu pääsääntöisesti omistukseen. Kiinteistön omistaja on se, jolla on lainhuuto kiinteistöön. Kiinteistön hallinta voi kuitenkin myös perustua sellaiseen maanvuokrasopimukseen, joka antaa omistusoikeuteen verrattavan hallintaoikeuden kiinteistöön.
Kiinteistöryhmäkäsitteen tulkinnassa kiinteistön hallinnan katsotaan olevan vain yhdellä taholla kerrallaan. Mikäli koko kiinteistörekisteriyksikkö on esimerkiksi vuokrattu toiselle taholle, katsotaan kiinteistön hallinnan siirtyneen omistajalta vuokraajalle.
Kiinteistöryhmän määrityksessä olennaista on koko kiinteistörekisteriyksikön maapohjan hallinta, ei kiinteistöillä sijaitsevien rakennuksien tai verkon hallinta. Mikäli vuokrattava alue koskee vain osaa kiinteistöstä, kuten esimerkiksi johtokatua, kiinteistön hallinnan ei katsota siirtyvän vuokraajalle. Vuokrauksen on siis koskettava koko kiinteistörekisteriyksikön maapohjaa, jotta vuokralainen katsottaisiin kiinteistöryhmän muodostumisen arvioinnissa kiinteistön haltijaksi.
Kiinteistöryhmän sisäisen sähkö- tai maakaasuverkon sekä kaikkien siihen liitettyjen verkon käyttäjien tulee lähtökohtaisesti sijaita kokonaan kiinteistöryhmän sisällä.
Liittymisjohdolla tarkoitetaan sähköjohdon ja muiden sähköverkkoon liittämiseen tarvittavien sähkölaitteiden ja -laitteistojen muodostamaa yhtenäistä kokonaisuutta, jolla liittyjä tai liittyjät liitetään verkonhaltijan sähköverkkoon. Sähkömarkkinalain mukaan luvanvaraisuuden ulkopuolelle jäävällä liittymisjohdolla voidaan liittää sähköverkkoon liittyjän tai liittyjien:
- sähkönkäyttökohde;
- voimalaitoskokonaisuus; tai
- yksi tai useampi toisiinsa kytketty energiavarasto.
Sähkönkäyttökohteella tarkoitetaan yksittäistä liittymää, jonka takana sijaitsee sähkön kulutusta. Sähkönkäyttökohteeksi katsotaan kiinteistö tai sitä vastaava kiinteistöryhmä, joiden sisäinen sähköverkko ei kuulu luvanvaraisen sähköverkkotoiminnan piiriin. Sähkönkäyttökohde voi käsittää kiinteistöä tai sitä vastaavaa kiinteistöryhmää pienemmän, mutta ei koskaan näitä laajempaa aluetta.
Sähkönkäyttökohteessa voi olla sähkönkulutuksen lisäksi myös sähköntuotantoa ja energiavarastoja, mikäli nämä sijaitsevat saman kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sisällä. Yhdessä sähkönkäyttökohteessa voi olla myös useita sähkönkäyttöpaikkoja. Sähkönkäyttöpaikalla tarkoitetaan erillisen mittarin takana olevaa sähkönkulutusta, jonka osalta verkon käyttäjä voi tehdä erillisen sähköntoimitussopimuksen ja sähköverkkosopimuksen. Esimerkkeinä useista sähkönkäyttöpaikoista samassa sähkönkäyttökohteessa ovat kerros- tai rivitalo, jossa on useita huoneistoja taikka teollisuuskiinteistö, jossa toimii useita yrityksiä.
Yksittäisellä kiinteistöllä tai sitä vastaavalla kiinteistöryhmällä sijaitsevat sähköä kuluttavat rakennukset, rakennelmat ja laitteistot voidaan siten liittää sähköverkkoon joko saman tai erillisten liittymien kautta. Tavanomaisesti toisiaan lähellä sijaitsevat sähkönkäyttöpaikat liitetään verkkoon yhteisellä liittymällä, kun taas suurten kiinteistöjen eri puolilla sijaitseville sähkönkäyttöpaikoille voi olla tarkoituksenmukaisempaa ottaa erilliset liittymät.
Voimalaitoskokonaisuudella tarkoitetaan rajatulla maa-alueella tai rajatulla merialueen osalla sijaitsevaa:
- yhtä voimalaitosta;
- kahta tai useampaa voimalaitosta, jotka muodostavat yhtenäisen toiminnallisen kokonaisuuden; tai
- yhtä tai useampaa voimalaitosta sekä niihin kytkeytyvää yhtä tai useampaa energiavarastoa, jotka muodostavat yhtenäisen toiminnallisen kokonaisuuden.
Sähkömarkkinalain esitöiden mukaan voimalaitoskokonaisuuden muodostumisen arvioinnissa kyse kokonaisharkinnasta, jossa otetaan huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat ja vaikutukset sähkömarkkinalain tavoitteiden toteutumisen kannalta. Voimalaitoskokonaisuuden määritelmä on siis tarkoituksella säädetty tulkinnanvaraiseksi. Käsitteen tulkinta tulee täsmentymään Energiaviraston tulkintakäytännössä. Tässä ohjeessa on esitetty sähkömarkkinalain esitöistä ilmeneviä tulkinnan lähtökohtia.
Voimalaitoskokonaisuus voi siis olla ensinnäkin yksittäinen voimalaitos, kuten vesivoimala, lämpövoimala tai ydinvoimala. Kyseiset tuotantomuodot toimivat yleensä erillisinä itsenäisinä voimalaitosyksikköinä, jolloin kukin voimalaitos on sähköverkon näkökulmasta erillinen liittyjä. Tavanomaisesti tällaiset yksittäiset voimalaitokset sijaitsevat samalla kiinteistöllä tai sitä vastaavalla kiinteistöryhmällä, mikä jo itsessään ilmentää niiden sijaitsemista rajatulla alueella.
Voimalaitoskokonaisuudella tarkoitetaan myös kahta tai useampaa voimalaitosta, jotka muodostavat yhtenäisen toiminnallisen kokonaisuuden. Lisäksi tällaiseen toiminnalliseen kokonaisuuteen voi sisältyä yksi tai useampi energiavarasto. Tällaisia voimalaitoskokonaisuuksia voivat muodostaa esimerkiksi uusiutuvan energian tuotantolaitokset, joille ominaista on koostuminen useista tuulivoimaloista tai aurinkopaneelikentistä.
Voimalaitoskokonaisuuden muodostumisen edellytyksenä on ensinnäkin se, että siihen kuuluvat voimalaitokset ja mahdolliset energiavarastot sijaitsevat rajatulla maa-alueella tai rajatulla merialueen osalla. Rajattu alue voi olla suppea tai laaja. Olennaista on löytää kriteerit, joilla voimalaitoskokonaisuuden alue voidaan rajata ja erottaa muista voimalaitoskokonaisuuksista. Rajaus voi perustua esimerkiksi maankäytön suunnittelussa käytettyyn aluerajaukseen tai siihen, että voimalaitoskokonaisuuteen sisältyvien yksiköiden keskinäiset etäisyydet ovat lyhyitä verrattuna niiden etäisyyteen sähköverkosta ja muista voimalaitoskokonaisuuksista.
Lisäksi voimalaitoskokonaisuuden muodostuminen edellyttää sitä, että useat voimalaitokset ja mahdolliset energiavarastot muodostavat yhtenäisen toiminnallisen kokonaisuuden. Toiminnallista yhteyttä voi osoittaa se, että voimalaitoskokonaisuuteen sisältyvät voimalaitokset hyödyntävät samaa teknologiaa tai että eri teknologiaa hyödyntävät voimalaitokset tukevat toisiaan toiminnallisesti (kuten esim. tuuli- ja aurinkovoima). Toiminnallisen kokonaisuuden muodostumiseen voi myös viitata voimalaitosten ja mahdollisten energiavarastojen yhteinen omistajuus, yhtenäinen suunnitteluprosessi tai operointi saman tahon toimesta.
Liittymisjohdoksi katsotaan myös sähköjohto, jolla yksi tai useampi toisiinsa kytketty energiavarasto liitetään sähköverkonhaltijan sähköverkkoon. Energiavarastolla tarkoitetaan laitetta, järjestelmää tai muuta paikkaa, jota käytetään sähkön loppukäytön siirtämiseen sen tuottamisen jälkeiseen ajankohtaan tai sähköenergian muuntamiseen sellaiseen energiamuotoon, jota voidaan varastoida, tällaisen energian varastointiin ja tällaisen energian myöhempään muuntamiseen sähköenergiaksi tai käyttöön toisena energiankantajana.
Kahden verkonhaltijan verkot yhdistävä johto ei ole liittymisjohto. Tällaiseen johtoon sovelletaan verkonhaltijoiden yleisiä velvoitteita kuten siirto- ja liittymisvelvoitetta.
Liittymisjohdon lisäksi luvanvaraisuuden piiriin ei kuulu varasyöttöyhteys, joka on normaalitilanteessa jännitteetön ja jota käytetään vain varsinaisen liittymän häiriötilanteissa
Sähkömarkkinalain mukaan luvanvaraista ei ole sähkön kuljettaminen sähköntuotannon liittymisverkossa, jossa sähköä ei toimiteta tukkuasiakkaille tai loppukäyttäjille.
Sähköntuotannon liittymisverkolla tarkoitetaan sähköverkkoa, jolla kaksi tai useampi erillinen voimalaitoskokonaisuus liittyvät yhteisellä liittymällä ja mahdollisella varasyöttöyhteydellä sähköverkkoon ja joka on mainittua sähköverkkoa käyttävän yhden tai useamman sähköntuottajan tai energiavaraston haltijan taikka näiden tai osan näistä määräysvallassa olevan yrityksen hallinnassa.
Sähkön toimittamisella tarkoitetaan sähkön myyntiä. Sähköntuotannon liittymisverkossa ei siten saa myydä sähköä siihen liittyneiden tahojen välillä. Koska liittymisverkon käyttäjät ovat sähkön tuottajia, niiden sähkön kulutuksen pitäisi muutenkin olla vähäistä, jolloin sähkökaupan käyminen on epätodennäköistä. Edellytys on kuitenkin syytä huomioida, siinä määrin kuin sähköntuottajat hankkivat sähköä voimalaitosten omakäyttöä tai sähkön varastointia varten. Sähköntuotannon liittymisverkon käyttäjät voivat myydä ja ostaa sähköä esimerkiksi sähköpörssissä tai kahdenkeskisin sopimuksin sellaisten tahojen kanssa, jotka eivät ole liittyneet kyseiseen sähköntuotannon liittymisverkkoon. Sähkön tuottaja voi myös varastoida itse tuottamaansa sähköä sähkövarastossa, joka kuuluu liittymisverkkoon liittyneeseen kyseisen sähköntuottajan voimalaitoskokonaisuuteen, koska oman sähkön varastoinnissa ei tapahdu sähkökauppaa.
Sähköverkon hallinta perustuu lähtökohtaisesti verkon omistamiseen. Hallinta voi myös perustua vuokrasopimukseen, joka antaa omistukseen verrattavan käyttöoikeuden sähköverkkoon. Sähköntuotannon liittymisverkon tulee olla vähintään yhden siihen liitetyn sähkön tuottajan tai energiavaraston haltijan tai näiden määräysvallassa olevan tahon hallinnassa. Sähköntuotannon liittymisverkon omistamista ei siis voi ulkoistaa kokonaan ulkopuoliselle taholle, koska toiminta ei tällöin eroaisi mitenkään luvanvaraisesta sähköverkkotoiminnasta.
Määräysvallalla tarkoitetaan oikeuksia, sopimuksia tai muita keinoja, jotka joko erikseen tai yhdessä asiaan liittyvät tosiasialliset ja oikeudelliset olosuhteet huomioon ottaen antavat mahdollisuuden käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa yrityksessä, erityisesti:
- antamalla omistusoikeuden tai käyttöoikeuden yrityksen kaikkiin tai joihinkin varoihin;
- oikeuksin tai sopimuksin, joiden perusteella saadaan ratkaiseva vaikutusvalta yrityksen toimielinten kokoonpanossa, äänestyksissä tai päätöksissä.
Sähkömarkkinalain mukaan luvanvaraista ei ole erillisen linjan kautta tapahtuva sähkönjakelu erilliselle asiakkaalle, tuottajan ja sähköntoimittajan omiin tiloihin, tytäryrityksille tai asiakkaille tämän tai näiden sähkönkäyttökohteeseen tai suljettuun jakeluverkkoon.
Erillisellä linjalla tarkoitetaan sähköjohtoa, joka liittää erillisen tuotantoyksikön erilliseen asiakkaaseen, ja sähköjohtoa, joka liittää tuottajan ja sähköntoimittajan niiden omiin tiloihin, tytäryrityksiin tai asiakkaisiin suoraa sähköntoimitusta varten. Erillisen linjan rakentaminen ja operoiminen on 1.1.2026 alkaen mahdollista suurjännite-, keskijännite- ja pienjänniteverkoissa voimalaitoksen tehosta riippumatta.
Erillisen linjan määritelmässä käytetty tuotantoyksikön käsite vastaa voimalaitoskokonaisuuden käsitettä. Tuottajalla ja sähköntoimittajalla puolestaan tarkoitetaan tällaisen voimalaitoskokonaisuuden haltijaa, joka toimittaa tuottamaansa sähköä erillisen linjan kautta. Asiakkaan, tytäryrityksen tai tuottajan omien tilojen käsitteet vastaavat sähkömarkkinalain sähkönkäyttökohteen käsitettä. Suoralla sähkön toimituksella tarkoitetaan, ettei erillisen linjan kautta toimitettava sähkö kulje säännellyn sähköverkon kautta suljettua jakeluverkkoa lukuun ottamatta.
Yhden voimalaitoskokonaisuuden yhteen sähkönkäyttökohteeseen, kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sähköverkkoon tai suljettuun jakeluverkkoon liittävän erillisen linjan operointi ei siten ole luvanvaraista.
Erillinen linja jää luvanvaraisen sähköverkkotoiminnan ulkopuolelle vain silloin, kun erillinen linja ei muodosta siihen yhdistettyjen kohteiden liittymisjohtojen kautta rengasyhteyttä sähköverkkoon tai sähköverkkojen välille. Mahdolliset varasyöttöyhteydet eivät kuitenkaan johtaisi rengasyhteyden muodostumiseen, jos varasyöttöyhteyttä ja liittymisjohtoa ei käytettäisi samanaikaisesti. Siksi erillisen linjan ja sen palvelemien kohteiden tulee liittyä samalla liittymällä kantaverkkoon, suurjännitteiseen jakeluverkkoon tai jakeluverkkoon. Sekin on mahdollista, etteivät erillisellä linjalla toisiinsa yhdistetyt kohteet liity lainkaan sähköverkkoon, vaan toimivat omavaraisesti.
Erillisen linjan luvanvaraisuuden kannalta merkitystä ei ole sillä, onko sähköliittymä ja liittymisjohto sähkönkäyttökohteen vai voimalaitoskokonaisuuden puolella. Erillisen linjan ja liittymisjohdon yhdistävien kytkinlaitosten tai vastaavien komponenttien tulisi kuitenkin sijaita samalla kiinteistöllä tai vastaavalla kiinteistöryhmällä, jolla sähköverkkoon liittynyt kohde (sähkönkäyttökohde/voimalaitoskokonaisuus) sijaitsee.
Yksittäiseen sähkönkäyttökohteeseen on myös mahdollista liittää useampi erillinen voimalaitoskokonaisuus usealla erillisellä linjalla. Jokaisella voimalaitoskokonaisuudella tulee olla oma erillinen linja, eli useita voimalaitoskokonaisuuksia ei voi keräillä samaan verkkoon, joka liitettäisiin kulutukseen.
Vaikka erillisen linjan tarkoituksena on mahdollistaa suora sähköntoimitus voimalaitoskokonaisuudesta sähkönkäyttökohteeseen, voimalaitoskokonaisuuden on sallittua myydä sähköä myös suoraan sähköverkkoon esimerkiksi tilanteessa, jossa sähkönkäyttökohde ei huollon takia tarvitse voimalaitoskokonaisuuden tuottamaa sähköä.
Sähkömarkkinalain 1.1.2026 voimaan astuneella muutoksella muutettiin liittymisjohdon määritelmää. Lakiin sisältyneen siirtymäsäännöksen mukaan liittymisjohtoihin, joita koskeva liittymissopimus on tehty ennen lain voimaantuloa, sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Sähkömarkkinalain 31.12.2025 voimassa olleen liittymisjohdon määritelmän mukaan liittymisjohdolla tarkoitettiin sähköjohdon ja muiden sähköverkkoon liittämiseen tarvittavien sähkölaitteiden ja -laitteistojen muodostamaa yhtenäistä kokonaisuutta, jolla liittyjä tai liittyjät liitetään verkonhaltijan sähköverkkoon.
Sähkömarkkinalain mukaan luvanvaraisuuden ulkopuolelle jäävällä liittymisjohdolla oli mahdollista 31.12.2025 asti liittää sähköverkkoon liittyjän tai liittyjien:
- sähkönkäyttökohde;
- yksi tai useampi toisiinsa kytketty energiavarasto;
- yksi tai useampi voimalaitos; tai
- yksi tai useampi voimalaitos ja niihin kytkeytyvät yksi tai useampi energiavarasto.
Energiavirasto voi kirjallisesta hakemuksesta antaa yksittäistapausta koskevan ennakkotiedon siitä, onko sähköverkkotoimintaa varten haettava 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu sähköverkkolupa. Hakemuksessa on esitettävä asian ratkaisemiseksi tarvittava selvitys. Ennakkotietoa ei anneta, jos samaa toimintaa koskien on vireillä sähköverkkolupaa koskeva hakemus tai jos asia on jo Energiaviraston toimesta ratkaistu.
Sähköverkkotoiminnan ennakkotietoa haetaan Energiaviraston asiointijärjestelmässä sähköisellä hakemuslomakkeella. Hakemuksen jättämistä varten hakijalla tulee olla hakijaorganisaation antama ennakkotietohakemuksen jättämistä koskeva Suomi.fi-valtuutus.
HUOM! Aiemmin ilmoitetusta poiketen hakemuksia voi jättää 21.1.2026 alkaen. Ennakkotiedon hakemista koskevan asiointivaltuuden luominen on digi- ja väestötietovirastossa kesken ja tuoreimman tiedon mukaan valtuutuksia voi alkaa antamaan 21.1.2026 alkaen. Energiavirasto tulee julkaisemaan tarkemmat asiointijärjestelmän käyttöä koskevat hakemusohjeet vielä ennen kyseistä päivämäärää.
Ennakkotietohakemuksen sähköisen lomakkeen kysymyksiin voi tutustua tästä.
Sähköverkonhaltijat
Sähköverkonhaltija on elinkeinonharjoittaja, joka harjoittaa luvanvaraista sähköverkkotoimintaa hallinnassaan olevassa sähköverkossa.
Suurjännitteisillä jakeluverkonhaltijoilla on hallinnassaan suurjännitteistä jakeluverkkoa ja kantaverkonhaltijalla kantaverkkoa. Jakeluverkonhaltijoilla ja suljetun jakeluverkon haltijoilla voi olla hallinnassaan jakeluverkon lisäksi myös suurjännitteistä jakeluverkkoa.
Kanta- ja jakeluverkonhaltijoiden verkkoluvassa määrätään maantieteellinen vastuualue. Kantaverkkoyhtiön (Fingrid Oyj) vastuualueena on koko Suomi sekä Suomen talousvyöhyke, Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Lisäksi Suomen pinta-ala on kokonaisuudessaan jaettu jakeluverkonhaltijoiden kesken yksiselitteisiin ja keskenään ei-päällekkäisiin vastuualueisiin, joilla niillä on yksinoikeus jakaa sähköä. Voit tarkastella jakeluverkonhaltijoiden vastuualueita kartalla. Suurjännitteisen jakeluverkon haltijoille ei määrätä verkkoluvassa vastuualuetta, joten niiden toiminnan laajuus määräytyy löyhemmin määritellyn toiminta-alueen mukaan. Kantaverkkoa, jakeluverkkoa ja suurjännitteistä jakeluverkkoa voi olla maantieteellisesti päällekkäin, sillä ne toimivat pääasiassa eri jännitetasoilla ja toteuttavat eri tehtäviä. Vastuualueet eivät välttämättä seuraa kunta- tai maakuntarajoja ja yhtiön vastuualue voi muodostua useammasta maantieteellisesti erillisestä alueesta.
Jakeluverkko on sähköverkkoa, jonka nimellisjännite on alle 110 kilovolttia. Suurjännitteisen jakeluverkon nimellisjännite on vähintään 110 kilovolttia ja se toimii alueellisesti ja paikallisesti. Kantaverkko on nimellisjännitteeltään vähintään 110 kilovoltin sähköjohdoista, sähköasemista ja muista laitteistoista koostuva valtakunnallinen yhtenäinen sähkön siirtoverkko. Kantaverkkoon kuuluvat kantaverkonhaltijan hallinnassa olevat nimellisjännitteeltään vähintään 110 kilovoltin rajayhdysjohdot.
Kantaverkonhaltijan on nimettävä ja julkaistava kantaverkkoonsa kuuluvat sähköjohdot, sähköasemat ja muut laitteistot kunkin valvontajakson ajaksi. Nimeäminen on tehtävä viimeistään yhdeksän kuukautta ennen valvontajakson alkamista. Kantaverkonhaltija voi erillisellä päätöksellä tehdä nimeämiseen muutoksia kesken valvontajakson.
Ohje: Energiaviraston ohje kantaverkon nimeämisestä (pdf)
Liite1: Kantaverkon määrittelykriteerit (pdf)
Fingrid Oyj antoi 31.3.2015 päätöksen kantaverkon nimeämisestä neljännelle valvontajaksolle (2016–2019). Fingridin nimeämispäätökset sekä muutospäätökset, joilla Fingrid on tehnyt muutoksia nimeämispäätöksen mukaiseen kantaverkon laajuuteen, julkaistaan Fingridin verkkosivuilla.
Sähköverkonhaltijat, joilla on voimassa oleva sähköverkkolupa:
Alajärven Sähkö Oy
Alva Sähköverkko Oy
Caruna Oy
Caruna Espoo Oy
Elenia Verkko Oyj
Enontekiön Sähkö Oy
ESE-Verkko Oy
Esse Elektro-Kraft Ab
Forssan Verkkopalvelut Oy
Haminan Sähköverkko Oy
Haukiputaan Sähköosuuskunta
Helen Sähköverkko Oy
Herrfors Nät-Verkko Oy Ab
Iin Energia Oy
Imatran Seudun Sähkönsiirto Oy
Jeppo Kraft Andelslag
Jylhän Sähköosuuskunta
Järvi-Suomen Energia Oy
Kajave Oy
Kemin Energia ja Vesi Oy
Keminmaan Energia ja Vesi Oy
Keravan Energia Oy
Keuruun Sähkö Oy
Koillis-Lapin Sähkö Oy
Koillis-Satakunnan Sähkö Oy
Kokemäen Sähkö Oy
Kokkolan Energiaverkot Oy
Kronoby Elverk Ab
KSS Verkko Oy
Kuopion Sähköverkko Oy
Kuoreveden Sähkö Oy
Kymenlaakson Sähköverkko Oy
Köyliön-Säkylän Sähkö Oy
Lahti Energia Sähköverkko Oy
Lammaisten Energia Oy
Lankosken Sähkö Oy
Lappeenrannan Energiaverkot Oy
Lehtimäen Sähkö Oy
Leppäkosken Sähkö Oy
Muonion Sähköosuuskunta
Nivos Verkot Oy
Naantalin Energia Oy
Nurmijärven Sähköverkko Oy
Nykarleby Kraftverk Ab
Oulun Energia Sähköverkko Oy
Oulun Seudun Sähkö Verkkopalvelut Oy
Okun Energia Oy
Paneliankosken Voima Oy
Parikkalan Valo Oy
PKS Sähkönsiirto Oy
Pori Energia Sähköverkot Oy
Porvoon Sähköverkko Oy
Raahen Energia Oy
Rantakairan Sähkö Oy
Raseborgs Energi Ab
Rauman Energia Sähköverkko Oy
Rovakaira Oy
Rovaniemen Verkko Oy
Sallila Sähkönsiirto Oy
Savon Voima Verkko Oy
Seiverkot Oy
Sipoon Energia Oy
Tampereen Energia Sähköverkko Oy
Tervolan Energia ja Vesi Oy
TLS Verkko Oy
Tornion Energia Oy
Tunturiverkko Oy
Turku Energia Sähköverkot Oy
Vaasan Sähköverkko Oy
VSV Sähköverkko Oy
Valkeakosken Energia Oy
Vantaan Energia Sähköverkot Oy
Vatajankoski Sähköverkko Oy
Verkko Korpela Oy
Vetelin Energia Oy
Vimpelin Voima Oy
Äänekosken Energia Oy
Maakaasuverkonhaltijat
Maakaasun jakeluverkonhaltija on elinkeinonharjoittaja, joka harjoittaa maakaasun jakelutoimintaa. Maakaasun siirtoverkonhaltija on elinkeinonharjoittaja, joka harjoittaa maakaasun siirtotoimintaa.
Maakaasuverkonhaltijat ovat vastuussa verkkojensa käytöstä, ylläpidosta ja kehittämisestä toiminta-alueellaan sekä verkon yhteyksistä muihin verkkoihin. Verkonhaltijoiden on myös varmistettava, että verkko pystyy täyttämään kohtuulliset kaasun jakelu- tai siirtovaatimukset pitkällä aikavälillä.
Maakaasun jakeluverkko on paikallinen tai alueellinen maakaasuputkisto, jonka kautta maakaasua kuljetetaan vähennetyllä paineella. Mukaan luetaan pääasiallisesti maakaasun paikalliseen jakeluun käytettävät korkeapaineputkistojen osat.
Maakaasun siirtoverkko on maakaasuputkisto, jossa maakaasua siirretään pääasiallisesti korkeapaineisena. Siirtoverkkoon ei lasketa maakaasun paikalliseen jakeluun pääasiallisesti käytettäviä korkeapaineputkistojen osia.
Siirtoverkon osalta Energiavirasto määrää yhden siirtoverkonhaltijan järjestelmävastaavaksi siirtoverkonhaltijaksi.
Maakaasuverkonhaltijat, joilla on voimassa oleva maakaasuverkkolupa:
Adven Oy
Auris Kaasunjakelu Oy
Haminan Kaasuverkko Oy
Hyvinkään Lämpövoima Oy
Imatran Lämpö Oy
Kangasalan Lämpö Oy
Keravan Energia Oy
Kokkolan Energiaverkot Oy
KSS Lämpö Oy
Lempäälän Lämpö Oy
Leppäkosken Lämpö Oy
Loimua Oy
Luumäen Energia Oy
Neste Oyj
Ruokolahden kunnan energialaitos
Tampereen Energia Oy
Valkeakosken Energia Oy
Verkkolupatyypit
Luvanvaraista maakaasu- ja sähköverkkotoimintaa saa harjoittaa vain Energiaviraston myöntämällä verkkoluvalla. Verkkolupa myönnetään toistaiseksi tai erityisestä syystä määräajaksi eikä verkkolupaa voi siirtää toiselle.
Osana myönteistä verkkolupaprosessia sähkön jakeluverkonhaltijan ja suljetun jakeluverkonhaltijan lupaa hakevan yhtiön on merkittävä sille määrättävä vastuualue sähköiseen muotoon Verkkotietopiste -palveluun alla olevan ohjeen mukaisesti.
Energiavirasto voi yksittäistapauksessa sallia maakaasuverkkotoiminnan harjoittamisen yhdysputkessa ilman maakaasuverkkolupaa määräajaksi, jos verkonhaltijalle on myönnetty maakaasumarkkinalain mukainen uutta infrastruktuuria koskeva poikkeuslupa. Vapautus voidaan myöntää enintään poikkeusluvan voimassaoloajaksi.
Hae sähköverkkolupaa
Hae maakaasuverkkolupaa
Ohje vastuualueen merkitsemiseen Verkkotietopiste-palveluun (pdf)
Jakeluverkonhaltijan sähköverkkoluvalla saa harjoittaa luvanvaraista sähköverkkotoimintaa jakeluverkossa, suurjännitteisessä jakeluverkossa tai molemmissa.
Jakeluverkonhaltijan sähköverkkoluvassa määrätään jakeluverkon osalta maantieteellinen vastuualue, johon liittyvät verkonhaltijan oikeudet, velvoitteet ja vastuut. Jakeluverkon vastuualueet eivät voi olla päällekkäisiä ja ne kattavat koko maan Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta.
Suurjännitteiseen jakeluverkkoon liittyvät oikeudet ja velvoitteet kohdistuvat suurjännitteisen jakeluverkonhaltijan toiminta-alueelle eli alueelle, jossa suurjännitteisen jakeluverkonhaltijan toiminta on perusteltua ensisijaisesti teknisten ja taloudellisten kriteerien perusteella.
Jakeluverkonhaltijan sähköverkkoluvan edellytyksenä on, että hakija täyttää kyseiselle sähköverkkotoiminnalle asetetut yleiset tekniset, taloudelliset ja organisatoriset vaatimukset. Hakijan on täytettävä jakeluverkonhaltijaa koskevat sähkömarkkinalain mukaiset oikeudellisen eriyttämisen lisävaatimukset, jos sille asetetut raja-arvot täyttyvät.
Suljetun jakeluverkon sähköverkkoluvalla saa harjoittaa luvanvaraista sähköverkkotoimintaa suljetun jakeluverkon määritelmän täyttävässä jakeluverkossa tai suurjännitteisessä jakeluverkossa.
Suljetun jakeluverkon haltijaan kohdistuvat sekä kevennetty lupamenettely että lievemmät velvoitteet sähköverkkotoiminnan harjoittamisessa. Suljetun jakeluverkon verkkoluvassa verkonhaltijalle määrätään jakeluverkon osalta maantieteellinen vastuualue, johon suljetun jakeluverkon haltijan oikeudet ja velvoitteet liittyvät.
Suljetun jakeluverkon sähköverkkoluvan myöntämiseen liittyvät edellytykset:
- sähköverkkotoimintaa harjoitetaan maantieteellisesti rajatulla teollisuus- tai elinkeinoalueella tai yhteisiä palveluja tarjoavalla alueella sijaitsevassa jakeluverkossa tai suurjännitteisessä jakeluverkossa
- lisäksi vähintään yksi seuraavista vaatimuksista täyttyy:
- kyseisen verkon käyttäjien toiminnot tai tuotantoprosessi muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden erityisistä teknisistä tai turvallisuuteen liittyvistä syistä
- erityisistä teknisistä tai turvallisuuteen liittyvistä syistä kyseisen verkon käyttäjien tuotantoprosessien raaka-aineet ja lopputuotteet liittyvät olennaisesti toisiinsa taikka niiden tuotantoprosessi muodostaa tai niiden tuotantoprosessit muodostavat muulla tavoin yhtenäisen kokonaisuuden; tai
- kyseisessä verkossa jaellaan sähköä ensisijaisesti verkon omistajalle, verkonhaltijalle tai näihin omistussuhteissa oleville yrityksille.
Suljetun jakeluverkon sähköverkkolupaa ei myönnetä hakijalle, jonka sähköverkossa toimitetaan sähköä kuluttajille. Poikkeuksen muodostaa sähköntoimitus pienelle määrälle kuluttajia, joilla on työsuhteeseen perustuvia tai vastaavia yhteyksiä hakijaan.
Suljetun jakeluverkon sähköverkkopäätökseen sovelletaan suppeampia henkilöstöä ja taloudellisia edellytyksiä koskevia vaatimuksia kuin muihin verkonhaltijoihin.
Hakijalla on oltava Y-tunnus sekä riittävä organisaatio toiminnan laatuun nähden. Käytön johtajan ja sähkötöiden johtajan osalta sovelletaan sähköturvallisuuslain vaatimuksia. Hakijan on esitettävä, että verkkotoiminta on eriytetty tai eriytetään sähkömarkkinalaissa säädetyn mukaisesti.
Kantaverkonhaltijan luvalla saa harjoittaa sähköverkkotoimintaa kantaverkon määritelmän täyttävässä sähköverkossa.
Kantaverkonhaltijan sähköverkkoluvan edellytyksenä on, että hakija täyttää kyseiselle sähköverkkotoiminnalle asetetut yleiset tekniset, taloudelliset ja organisatoriset vaatimukset. Kantaverkonhaltijan verkkolupaa hakevaa koskevat sähkömarkkinalain mukaiset lisävaatimukset, joiden mukaan kantaverkonhaltijan on muun muassa omistettava Suomessa sijaitseva kantaverkko ja täytettävä säädetyt vaatimukset kantaverkonhaltijan riippumattomuudesta.
Energiavirasto määrää sähköverkkoluvassa yhden kantaverkonhaltijan järjestelmävastaavaksi kantaverkonhaltijaksi, jolloin lupaa hakevaa koskevat sähkömarkkinalain mukaiset järjestelmävastaavan lisävaatimukset. Järjestelmävastaavan kantaverkonhaltijan vastuualueeseen kuuluu valtakunnan alue Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta sekä Suomen talousvyöhyke.
Jakeluverkonhaltijan maakaasuverkkoluvalla saa harjoittaa luvanvaraista maakaasuverkkotoimintaa maakaasun jakeluverkossa.
Jakeluverkonhaltijan maakaasuverkkoluvan edellytyksenä on, että hakija täyttää kyseiselle maakaasuverkkotoiminnalle asetetut yleiset tekniset, taloudelliset ja organisatoriset vaatimukset.
Suljetun jakeluverkon maakaasuverkkoluvalla saa harjoittaa luvanvaraista maakaasuverkkotoimintaa suljetun jakeluverkon määritelmän täyttävässä jakeluverkossa.
Suljetun jakeluverkon haltijaan kohdistuvat sekä kevennetty lupamenettely että lievemmät velvoitteet maakaasuverkkotoiminnan harjoittamisessa.
Suljetun jakeluverkon maakaasuverkkoluvan myöntämiseen liittyy erityisiä edellytyksiä, jotka suljetun jakeluverkon maakaasuverkkoluvan hakijan on täytettävä saadakseen luvan.
- maakaasuverkkotoimintaa harjoitetaan maantieteellisesti rajatulla teollisuus- tai elinkeinoalueella tai yhteisiä palveluja tarjoavalla alueella sijaitsevassa jakeluverkossa
- lisäksi vähintään toinen seuraavista vaatimuksista täyttyy:
- kyseisen verkon käyttäjien toiminnot tai tuotantoprosessi muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden erityisistä teknisistä tai turvallisuuteen liittyvistä syistä
- kyseisessä verkossa jaellaan maakaasua ensisijaisesti verkon omistajalle, verkonhaltijalle tai näihin omistussuhteissa oleville yrityksille
Suljetun jakeluverkon maakaasuverkkolupaa ei myönnetä hakijalle, jonka maakaasuverkossa toimitetaan maakaasua kuluttajille. Poikkeuksen muodostaa maakaasun toimitus pienelle määrälle kuluttajia, joilla on työsuhteeseen perustuvia tai vastaavia yhteyksiä hakijaan.
Suljetun jakeluverkon maakaasuverkkopäätökseen sovelletaan teknisiä, taloudellisia ja organisatorisia vaatimuksia. Hakijalla on oltava Y-tunnus sekä riittävä organisaatio toiminnan laatuun nähden. Käytön valvojan täytyy olla nimetty vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain mukaisesti. Hakijan on esitettävä, että verkkotoiminta on eriytetty tai eriytetään maakaasumarkkinalaissa säädetyn mukaisesti.
Siirtoverkon maakaasuverkkoluvalla saa harjoittaa maakaasuverkkotoimintaa maakaasun siirtoverkossa.
Siirtoverkon maakaasuverkkoluvan edellytyksenä on, että hakija täyttää kyseiselle maakaasuverkkotoiminnalle asetetut yleiset tekniset, taloudelliset ja organisatoriset vaatimukset. Siirtoverkon verkkolupaa hakevaa koskevat maakaasumarkkinalaissa säädetyt lisävaatimukset, joiden mukaan siirtoverkonhaltijan on muun muassa omistettava Suomessa sijaitseva siirtoverkko ja täytettävä säädetyt vaatimukset siirtoverkonhaltijan riippumattomuudesta.
Energiavirasto määrää maakaasuverkkoluvassa yhden siirtoverkonhaltijan järjestelmävastaavaksi siirtoverkonhaltijaksi, jolloin siirtoverkon lupaa hakevaa koskevat lisäksi maakaasumarkkinalaissa säädetyt järjestelmävastaavan lisävaatimukset. Järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan vastuualueena on maakaasujärjestelmä, jonka järjestelmävastaavaksi siirtoverkonhaltija on määrätty.
Erillisen linjan maakaasuverkkoluvalla luvan hakijan saa harjoittaa maakaasuverkkotoimintaa rakentamassaan erillisessä linjassa. Erillisen linjan maakaasuverkkolupa on myönnettävä hakemuksesta, jos erillinen linja rakennetaan maakaasun toimittamiseksi asiakkaille, joilta alueella toimiva verkonhaltija on evännyt verkkoon pääsyn. Erillisen linjan maakaasuverkkolupaa ei voida myöntää maakaasuverkkotoiminnan harjoittamiseen valtakunnan rajan ylittävässä siirtoputkessa.
Erilliseen linjan lupapäätökseen sovelletaan maakaasuverkkoluvan myöntämiseen liittyviä teknisiä, taloudellisia ja organisatorisia vaatimuksia.
Maakaasumarkkinalain verkonhaltijaa koskevia säännöksiä ei sovelleta elinkeinonharjoittajaan, jolle Energiavirasto on myöntänyt erillisen linjan maakaasuverkkoluvan.