Verkkotoiminnan luvanvaraisuus
Sähkö- ja maakaasuverkkotoimintaa saa harjoittaa Suomessa sijaitsevassa sähkö- ja maakaasuverkossa vain Energiaviraston myöntämällä verkkoluvalla.
Sähkö- ja maakaasuverkot muodostavat niin kutsuttuja luonnollisia monopoleja. Useiden verkkojen rakentaminen samojen asiakkaiden palvelemiseen ei ole taloudellisesti kannattavaa muutoin kuin poikkeustapauksissa, koska sähkö- ja maakaasuverkkojen rakentaminen vaatii mittavia investointeja ja edellyttää riittävän suurta käyttöastetta.
Sähkö- ja maakaasuverkkojen on katsottu vaativan julkista sääntelyä, jolla pyritään ehkäisemään kohtuutonta hinnoittelua ja kannustamaan toiminnan tehostamiseen sekä riittävään laatuun. Sähkö- ja maakaasumarkkinoiden kilpailun turvaamiseksi verkon omistaja on myös velvollinen avaamaan verkkonsa kaikkien halukkaiden verkonkäyttäjien käyttöön. Sähkö- ja maakaasuverkkotoiminnan harjoittaminen on säädetty luvanvaraiseksi, jotta sähkö- ja maakaasumarkkinalakien asettamien velvoitteiden noudattamista voidaan valvoa.
Seuraavissa tapauksissa sähköverkkotoiminta ei kuitenkaan edellytä lupaa:
- Liittymisjohto, jolla sähköverkkoon liitetään yksi sähkönkäyttökohde, yksi tai useampi energiavarasto tai yksi tai useampi voimalaitos (ml. mahdolliset voimalaitoksiin liittyvät energiavarastot).
- Kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sisäinen sähkönjakelu.
Erillisen linjan kautta tapahtuva sähkönjakelu, jos jaeltava sähkö on tuotettu pienimuotoisessa (max 2 MVA) sähköntuotannossa.
HUOM! Hallitus on antanut esityksen sähkömarkkinalain muuttamiseksi, joka vaikuttaisi liittymisjohdon sekä erillisen linjan luvanvaraisuuteen. Muutosesityksiin voi tutustua ja asian käsittelyä seurata eduskunnan verkkosivuilla.
Myös maakaasuverkossa luvanvaraisuuden ulkopuolelle jää kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän maakaasun toimitus.
Sähkö- ja maakaasumarkkinalakien nojalla luvanvaraista ei ole sähkö- tai maakaasuverkkotoiminta, jossa verkolla hoidetaan vain kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sisäistä sähkön tai maakaasun toimitusta. Esimerkiksi asuinkiinteistöjen sekä teollisuus- ja palvelukiinteistöjen sisäinen verkkotoiminta ei ole luvanvaraista riippumatta siitä, toimiiko kiinteistöllä yksi tai useampi loppukäyttäjä.
Kiinteistöllä tarkoitetaan itsenäistä maanomistuksen yksikköä tai muuta yksikköä, joka kiinteistörekisterilain nojalla on merkittävä kiinteistönä kiinteistörekisteriin. Kiinteistö on toisin sanoen maa-alue, jonka rajat on merkitty kiinteistörekisteriin (kiinteistörekisteriyksikkö).
Kiinteistöä vastaavalla kiinteistöryhmällä tarkoitetaan saman tahon hallinnassa olevia ja maantieteellisesti toisiinsa rajoittuvia kiinteistöjä. Kiinteistöryhmän muodostavien kiinteistöjen tulee olla lohkottu erillisiksi kiinteistörekisteriyksiköiksi. Kiinteistön alue, jonka rajat on määritelty esimerkiksi kauppakirjassa tai muun saannon yhteydessä, mutta jota ei ole vielä lohkottu omaksi kiinteistökseen (ns. erottamaton määräala) ei siis voi muodostaa kiinteistöryhmää määräalan omistuksen perusteella. Kiinteistöryhmää voi kuitenkin halkoa yleinen tie tai valtion rautatie.
Saman tahon hallinnassa oleminen tarkoittaa sitä, että kiinteistöryhmään kuuluvien kiinteistöjen tulee olla saman yksityishenkilön, yrityksen, yhdistyksen, säätiön, julkisyhteisön tai vastaavan tahon (ns. oikeussubjektin) hallinnassa. Mikäli esimerkiksi kiinteistön A omistaa yksityishenkilö ja kiinteistön B saman yksityishenkilön kokonaan omistama yhtiö, edellytys saman tahon hallinnasta ei täyty.
Kiinteistön hallinta perustuu pääsääntöisesti omistukseen. Kiinteistön omistaja on se, jolla on lainhuuto kiinteistöön. Kiinteistön hallinta voi kuitenkin myös perustua sellaiseen maanvuokrasopimukseen, joka antaa omistusoikeuteen verrattavan hallintaoikeuden kiinteistöön.
Kiinteistöryhmäkäsitteen tulkinnassa kiinteistön hallinnan katsotaan olevan vain yhdellä taholla kerrallaan. Mikäli koko kiinteistörekisteriyksikkö on esimerkiksi vuokrattu toiselle taholle, katsotaan kiinteistön hallinnan siirtyneen omistajalta vuokraajalle.
Kiinteistöryhmän määrityksessä olennaista on koko kiinteistörekisteriyksikön maapohjan hallinta, ei kiinteistöillä sijaitsevien rakennuksien tai verkon hallinta. Mikäli vuokrattava alue koskee vain osaa kiinteistöstä, kuten esimerkiksi johtokatua, kiinteistön hallinnan ei katsota siirtyvän vuokraajalle. Vuokrauksen on siis koskettava koko kiinteistörekisteriyksikön maapohjaa, jotta vuokralainen katsottaisiin kiinteistöryhmän muodostumisen arvioinnissa kiinteistön haltijaksi.
Kiinteistöryhmän sisäisen sähkö- tai maakaasuverkon sekä kaikkien siihen liitettyjen verkon käyttäjien tulee lähtökohtaisesti sijaita kokonaan kiinteistöryhmän sisällä.
Liittymisjohdolla tarkoitetaan sähköjohdon ja muiden sähköverkkoon liittämiseen tarvittavien sähkölaitteiden ja -laitteistojen muodostamaa yhtenäistä kokonaisuutta, jolla liittyjä tai liittyjät liitetään verkonhaltijan sähköverkkoon. Sähkömarkkinalain mukaan luvanvaraisuuden ulkopuolelle jäävällä liittymisjohdolla voidaan liittää sähköverkkoon liittyjän tai liittyjien:
- sähkönkäyttökohde;
- yksi tai useampi toisiinsa kytketty energiavarasto;
- yksi tai useampi voimalaitos; tai
- yksi tai useampi voimalaitos ja niihin kytkeytyvät yksi tai useampi energiavarasto.
HUOM! Hallitus on antanut esityksen sähkömarkkinalain muuttamiseksi, joka vaikuttaisi liittymisjohdon määritelmään. Muutosesityksiin voi tutustua ja asian käsittelyä seurata eduskunnan verkkosivuilla.
Sähkönkäyttökohteella tarkoitetaan yksittäistä liittymää, jonka takana sijaitsee sähkön kulutusta. Sähkönkäyttökohteeksi katsotaan kiinteistö tai sitä vastaava kiinteistöryhmä, joiden sisäinen sähköverkko ei kuulu luvanvaraisen sähköverkkotoiminnan piiriin. Sähkönkäyttökohde voi käsittää kiinteistöä tai sitä vastaavaa kiinteistöryhmää pienemmän, mutta ei koskaan näitä laajempaa aluetta.
Sähkönkäyttökohteessa voi olla sähkönkulutuksen lisäksi myös sähköntuotantoa ja energiavarastoja, mikäli nämä sijaitsevat saman kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sisällä. Yhdessä sähkönkäyttökohteessa voi olla myös useita sähkönkäyttöpaikkoja. Sähkönkäyttöpaikalla tarkoitetaan erillisen mittarin takana olevaa sähkönkulutusta, jonka osalta verkon käyttäjä voi tehdä erillisen sähköntoimitussopimuksen ja sähköverkkosopimuksen. Esimerkkeinä useista sähkönkäyttöpaikoista samassa sähkönkäyttökohteessa ovat kerros- tai rivitalo, jossa on useita huoneistoja taikka teollisuuskiinteistö, jossa toimii useita yrityksiä.
Yksittäisellä kiinteistöllä tai sitä vastaavalla kiinteistöryhmällä sijaitsevat sähköä kuluttavat rakennukset, rakennelmat ja laitteistot voidaan siten liittää sähköverkkoon joko saman tai erillisten liittymien kautta. Tavanomaisesti toisiaan lähellä sijaitsevat sähkönkäyttöpaikat liitetään verkkoon yhteisellä liittymällä, kun taas suurten kiinteistöjen eri puolilla sijaitseville sähkönkäyttöpaikoille voi olla tarkoituksenmukaisempaa ottaa erilliset liittymät.
Liittymisjohdoksi katsotaan myös sähköjohto, jolla yksi tai useampi toisiinsa kytketty energiavarasto liitetään sähköverkonhaltijan sähköverkkoon, sekä sähköjohto, jolla yksi tai useampi voimalaitos taikka yksi tai useampi voimalaitos ja niihin kytkeytyvät yksi tai useampi energiavarasto liitetään sähköverkonhaltijan sähköverkkoon yhdessä liittämispisteessä.
Mikäli liittymisjohtoon liitetään ainoastaan voimalaitoksia ja/tai energiavarastoja mutta ei sähkön kulutusta, liittymisjohtoon liitettävien voimalaitosten ja energiavarastojen ei tarvitse sijaita saman kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän alueella. Liittymisjohdon määritelmä mahdollistaa esimerkiksi usean erillisen tuulivoimalan tai -puiston liittämisen sähköverkkoon yhteisellä liittymisjohdolla ilman, että toiminta muuttuu luvanvaraiseksi verkkotoiminnaksi. Kokonaisuuteen voi sisältyä myös sähkövarastoja.
Kahden verkonhaltijan verkot yhdistävä johto ei ole liittymisjohto. Tällaiseen johtoon sovelletaan verkonhaltijoiden yleisiä velvoitteita kuten siirto- ja liittymisvelvoitetta.
Liittymisjohdon lisäksi luvanvaraisuuden piiriin ei kuulu varasyöttöyhteys, joka on normaalitilanteessa jännitteetön ja jota käytetään vain varsinaisen liittymän häiriötilanteissa
Erillisellä linjalla tarkoitetaan sähköjohtoa, joka liittää erillisen tuotantoyksikön erilliseen asiakkaaseen, ja sähköjohtoa, joka liittää tuottajan ja sähköntoimittajan niiden omiin tiloihin, tytäryrityksiin tai asiakkaisiin suoraa sähköntoimitusta varten. Pienimuotoisella sähköntuotannolla tarkoitetaan voimalaitosta tai usean voimalaitoksen muodostamaa kokonaisuutta, jonka teho on enintään kaksi megavolttiampeeria.
Erillisen linjan operointi ei ole luvanvaraista sähköverkkotoimintaa, jos erillistä linjaa käytetään ainoastaan sähkönjakeluun pienimuotoisen sähköntuotannon tuotantoyksiköstä tai -yksiköistä sähkönkäyttöpaikalle tai kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sähköverkkoon.
HUOM! Hallitus on antanut esityksen sähkömarkkinalain muuttamiseksi, joka vaikuttaisi erillisten linjojen luvanvaraisuuteen. Muutosesityksiin voi tutustua ja asian käsittelyä seurata eduskunnan verkkosivujen kautta: eduskunnan verkkosivuilla.
Erillisen linjan kautta sähkönjakelu jää luvanvaraisen sähköverkkotoiminnan ulkopuolelle vain silloin, kun erillinen linja ei muodosta sähkönkäyttöpaikkojen liittymisjohtojen kanssa rengasyhteyttä sähköverkkoon tai sähköverkkojen välille.
Sähköverkonhaltijat
Sähköverkonhaltija on elinkeinonharjoittaja, joka harjoittaa luvanvaraista sähköverkkotoimintaa hallinnassaan olevassa sähköverkossa.
Suurjännitteisillä jakeluverkonhaltijoilla on hallinnassaan suurjännitteistä jakeluverkkoa ja kantaverkonhaltijalla kantaverkkoa. Jakeluverkonhaltijoilla ja suljetun jakeluverkon haltijoilla voi olla hallinnassaan jakeluverkon lisäksi myös suurjännitteistä jakeluverkkoa.
Sähköverkonhaltijoiden verkkoluvassa määrätään maantieteellinen vastuualue. Kantaverkkoyhtiön (Fingrid Oyj) vastuualueena on koko Suomi, Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Lisäksi Suomen pinta-ala on kokonaisuudessaan jaettu jakeluverkonhaltijoiden kesken yksiselitteisiin ja keskenään ei päällekkäisiin vastuualueisiin, joilla niillä on yksinoikeus jakaa sähköä. Voit tarkastella jakeluverkonhaltijoiden vastuualueita kartalla. Kantaverkkoa ja jakeluverkkoa voi olla maantieteellisesti päällekkäin, sillä ne toimivat pääasiassa eri jännitetasoilla ja toteuttavat eri tehtäviä. Vastuualueet eivät välttämättä seuraa kunta- tai maakuntarajoja ja yhtiön vastuualue voi muodostua useammasta maantieteellisesti erillisestä alueesta.
Jakeluverkko on sähköverkkoa, jonka nimellisjännite on alle 110 kV. Suurjännitteisen jakeluverkon nimellisjännite on 110 kV. Kantaverkko on nimellisjännitteeltään vähintään 110 kV sähköjohdoista, sähköasemista ja muista laitteistoista koostuva valtakunnallinen yhtenäinen sähkön siirtoverkko. Kantaverkkoon kuuluvat kantaverkonhaltijan hallinnassa olevat nimellisjännitteeltään vähintään 110 kV rajayhdysjohdot. Nimellisjännitteeltään yli 110 kV sähköverkot ja verkonosat määrittyvät kantaverkoksi jos ne eivät ole sähkömarkkinalain mukaisia liittymisjohtoja.
HUOM! Hallitus on antanut esityksen sähkömarkkinalain muuttamiseksi, joka vaikuttaisi kantaverkon ja suurjännitteisen jakeluverkon määritelmiin. Muutosesityksiin voi tutustua ja asian käsittelyä seurata eduskunnan verkkosivuilla.
Kantaverkonhaltijan on nimettävä ja julkaistava kantaverkkoonsa kuuluvat sähköjohdot, sähköasemat ja muut laitteistot kunkin valvontajakson ajaksi. Nimeäminen on tehtävä viimeistään yhdeksän kuukautta ennen valvontajakson alkamista. Kantaverkonhaltija voi erillisellä päätöksellä tehdä nimeämiseen muutoksia kesken valvontajakson.
Ohje: Energiaviraston ohje kantaverkon nimeämisestä (pdf)
Liite1: Kantaverkon määrittelykriteerit (pdf)
Fingrid Oyj antoi 31.3.2015 päätöksen kantaverkon nimeämisestä neljännelle valvontajaksolle (2016–2019). Fingridin nimeämispäätökset sekä muutospäätökset, joilla Fingrid on tehnyt muutoksia nimeämispäätöksen mukaiseen kantaverkon laajuuteen, julkaistaan Fingridin verkkosivuilla.
Sähköverkonhaltijat, joilla on voimassa oleva sähköverkkolupa:
Alajärven Sähkö Oy
Alva Sähköverkko Oy
Caruna Oy
Caruna Espoo Oy
Elenia Verkko Oyj
Enontekiön Sähkö Oy
ESE-Verkko Oy
Esse Elektro-Kraft Ab
Forssan Verkkopalvelut Oy
Haminan Sähköverkko Oy
Haukiputaan Sähköosuuskunta
Helen Sähköverkko Oy
Herrfors Nät-Verkko Oy Ab
Iin Energia Oy
Imatran Seudun Sähkönsiirto Oy
Jeppo Kraft Andelslag
Jylhän Sähköosuuskunta
Järvi-Suomen Energia Oy
Kajave Oy
Kemin Energia ja Vesi Oy
Keminmaan Energia ja Vesi Oy
Keravan Energia Oy
Keuruun Sähkö Oy
Koillis-Lapin Sähkö Oy
Koillis-Satakunnan Sähkö Oy
Kokemäen Sähkö Oy
Kokkolan Energiaverkot Oy
Kronoby Elverk Ab
KSS Verkko Oy
Kuopion Sähköverkko Oy
Kuoreveden Sähkö Oy
Kymenlaakson Sähköverkko Oy
Köyliön-Säkylän Sähkö Oy
Lahti Energia Sähköverkko Oy
Lammaisten Energia Oy
Lankosken Sähkö Oy
Lappeenrannan Energiaverkot Oy
Lehtimäen Sähkö Oy
Leppäkosken Sähkö Oy
Muonion Sähköosuuskunta
Nivos Verkot Oy
Naantalin Energia Oy
Nurmijärven Sähköverkko Oy
Nykarleby Kraftverk Ab
Oulun Energia Sähköverkko Oy
Oulun Seudun Sähkö Verkkopalvelut Oy
Okun Energia Oy
Paneliankosken Voima Oy
Parikkalan Valo Oy
PKS Sähkönsiirto Oy
Pori Energia Sähköverkot Oy
Porvoon Sähköverkko Oy
Raahen Energia Oy
Rantakairan Sähkö Oy
Raseborgs Energi Ab
Rauman Energia Sähköverkko Oy
Rovakaira Oy
Rovaniemen Verkko Oy
Sallila Sähkönsiirto Oy
Savon Voima Verkko Oy
Seiverkot Oy
Sipoon Energia Oy
Tampereen Energia Sähköverkko Oy
Tervolan Energia ja Vesi Oy
TLS Verkko Oy
Tornion Energia Oy
Tunturiverkko Oy
Turku Energia Sähköverkot Oy
Vaasan Sähköverkko Oy
VSV Sähköverkko Oy
Valkeakosken Energia Oy
Vantaan Energia Sähköverkot Oy
Vatajankoski Sähköverkko Oy
Verkko Korpela Oy
Vetelin Energia Oy
Vimpelin Voima Oy
Äänekosken Energia Oy
Maakaasuverkonhaltijat
Maakaasun jakeluverkonhaltija on elinkeinonharjoittaja, joka harjoittaa maakaasun jakelutoimintaa. Maakaasun siirtoverkonhaltija on elinkeinonharjoittaja, joka harjoittaa maakaasun siirtotoimintaa.
Maakaasuverkonhaltijat ovat vastuussa verkkojensa käytöstä, ylläpidosta ja kehittämisestä toiminta-alueellaan sekä verkon yhteyksistä muihin verkkoihin. Verkonhaltijoiden on myös varmistettava, että verkko pystyy täyttämään kohtuulliset kaasun jakelu- tai siirtovaatimukset pitkällä aikavälillä.
Maakaasun jakeluverkko on paikallinen tai alueellinen maakaasuputkisto, jonka kautta maakaasua kuljetetaan vähennetyllä paineella. Mukaan luetaan pääasiallisesti maakaasun paikalliseen jakeluun käytettävät korkeapaineputkistojen osat.
Maakaasun siirtoverkko on maakaasuputkisto, jossa maakaasua siirretään pääasiallisesti korkeapaineisena. Siirtoverkkoon ei lasketa maakaasun paikalliseen jakeluun pääasiallisesti käytettäviä korkeapaineputkistojen osia.
Siirtoverkon osalta Energiavirasto määrää yhden siirtoverkonhaltijan järjestelmävastaavaksi siirtoverkonhaltijaksi.
Maakaasuverkonhaltijat, joilla on voimassa oleva maakaasuverkkolupa:
Adven Oy
Auris Kaasunjakelu Oy
Haminan Kaasuverkko Oy
Hyvinkään Lämpövoima Oy
Imatran Lämpö Oy
Kangasalan Lämpö Oy
Keravan Energia Oy
Kokkolan Energiaverkot Oy
KSS Lämpö Oy
Lempäälän Lämpö Oy
Leppäkosken Lämpö Oy
Loimua Oy
Luumäen Energia Oy
Neste Oyj
Ruokolahden kunnan energialaitos
Tampereen Energia Oy
Valkeakosken Energia Oy
Verkkolupatyypit
Luvanvaraista maakaasu- ja sähköverkkotoimintaa saa harjoittaa vain Energiaviraston myöntämällä verkkoluvalla. Verkkolupa myönnetään toistaiseksi tai erityisestä syystä määräajaksi eikä verkkolupaa voi siirtää toiselle.
Osana myönteistä verkkolupaprosessia sähkön jakeluverkonhaltijan ja suljetun jakeluverkonhaltijan lupaa hakevan yhtiön on merkittävä sille määrättävä vastuualue sähköiseen muotoon Verkkotietopiste -palveluun alla olevan ohjeen mukaisesti.
Energiavirasto voi yksittäistapauksessa sallia maakaasuverkkotoiminnan harjoittamisen yhdysputkessa ilman maakaasuverkkolupaa määräajaksi, jos verkonhaltijalle on myönnetty maakaasumarkkinalain mukainen uutta infrastruktuuria koskeva poikkeuslupa. Vapautus voidaan myöntää enintään poikkeusluvan voimassaoloajaksi.
Hae sähköverkkolupaa
Hae maakaasuverkkolupaa
Ohje vastuualueen merkitsemiseen Verkkotietopiste-palveluun (pdf)
Jakeluverkonhaltijan sähköverkkoluvalla saa harjoittaa luvanvaraista sähköverkkotoimintaa jakeluverkossa, suurjännitteisessä jakeluverkossa tai molemmissa.
Jakeluverkonhaltijan sähköverkkoluvassa määrätään jakeluverkon osalta maantieteellinen vastuualue, johon liittyvät verkonhaltijan oikeudet, velvoitteet ja vastuut. Jakeluverkon vastuualueet eivät voi olla päällekkäisiä ja ne kattavat koko maan Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta.
Suurjännitteiseen jakeluverkkoon liittyvät oikeudet ja velvoitteet kohdistuvat suurjännitteisen jakeluverkonhaltijan toiminta-alueelle eli alueelle, jossa suurjännitteisen jakeluverkonhaltijan toiminta on perusteltua ensisijaisesti teknisten ja taloudellisten kriteerien perusteella.
Jakeluverkonhaltijan sähköverkkoluvan edellytyksenä on, että hakija täyttää kyseiselle sähköverkkotoiminnalle asetetut yleiset tekniset, taloudelliset ja organisatoriset vaatimukset. Hakijan on täytettävä jakeluverkonhaltijaa koskevat sähkömarkkinalain mukaiset oikeudellisen eriyttämisen lisävaatimukset, jos sille asetetut raja-arvot täyttyvät.
Suljetun jakeluverkon sähköverkkoluvalla saa harjoittaa luvanvaraista sähköverkkotoimintaa suljetun jakeluverkon määritelmän täyttävässä jakeluverkossa tai suurjännitteisessä jakeluverkossa.
Suljetun jakeluverkon haltijaan kohdistuvat sekä kevennetty lupamenettely että lievemmät velvoitteet sähköverkkotoiminnan harjoittamisessa. Suljetun jakeluverkon verkkoluvassa verkonhaltijalle määrätään jakeluverkon osalta maantieteellinen vastuualue, johon suljetun jakeluverkon haltijan oikeudet ja velvoitteet liittyvät.
Suljetun jakeluverkon sähköverkkoluvan myöntämiseen liittyvät edellytykset:
- sähköverkkotoimintaa harjoitetaan maantieteellisesti rajatulla teollisuus- tai elinkeinoalueella tai yhteisiä palveluja tarjoavalla alueella sijaitsevassa jakeluverkossa tai suurjännitteisessä jakeluverkossa
- lisäksi vähintään toinen seuraavista vaatimuksista täyttyy:
- kyseisen verkon käyttäjien toiminnot tai tuotantoprosessi muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden erityisistä teknisistä tai turvallisuuteen liittyvistä syistä
- kyseisessä verkossa jaellaan sähköä ensisijaisesti verkon omistajalle, verkonhaltijalle tai näihin omistussuhteissa oleville yrityksille
Suljetun jakeluverkon sähköverkkolupaa ei myönnetä hakijalle, jonka sähköverkossa toimitetaan sähköä kuluttajille. Poikkeuksen muodostaa sähköntoimitus pienelle määrälle kuluttajia, joilla on työsuhteeseen perustuvia tai vastaavia yhteyksiä hakijaan.
Suljetun jakeluverkon sähköverkkopäätökseen sovelletaan teknisiä, taloudellisia ja organisatorisia vaatimuksia. Hakijalla on oltava Y-tunnus sekä riittävä henkilöstö ja organisaatio toiminnan laatuun nähden. Käytön johtajan ja sähkötöiden johtajan osalta sovelletaan sähköturvallisuuslain vaatimuksia. Hakijan on esitettävä, että verkkotoiminta on eriytetty tai eriytetään sähkömarkkinalaissa säädetyn mukaisesti.
Kantaverkonhaltijan luvalla saa harjoittaa sähköverkkotoimintaa kantaverkon määritelmän täyttävässä sähköverkossa.
Kantaverkonhaltijan sähköverkkoluvan edellytyksenä on, että hakija täyttää kyseiselle sähköverkkotoiminnalle asetetut yleiset tekniset, taloudelliset ja organisatoriset vaatimukset. Kantaverkonhaltijan verkkolupaa hakevaa koskevat sähkömarkkinalain mukaiset lisävaatimukset, joiden mukaan kantaverkonhaltijan on muun muassa omistettava Suomessa sijaitseva kantaverkko ja täytettävä säädetyt vaatimukset kantaverkonhaltijan riippumattomuudesta.
Energiavirasto määrää sähköverkkoluvassa yhden kantaverkonhaltijan järjestelmävastaavaksi kantaverkonhaltijaksi, jolloin lupaa hakevaa koskevat sähkömarkkinalain mukaiset järjestelmävastaavan lisävaatimukset. Järjestelmävastaavan kantaverkonhaltijan vastuualueeseen kuuluu valtakunnan alue Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta.
Jakeluverkonhaltijan maakaasuverkkoluvalla saa harjoittaa luvanvaraista maakaasuverkkotoimintaa maakaasun jakeluverkossa.
Jakeluverkonhaltijan maakaasuverkkoluvan edellytyksenä on, että hakija täyttää kyseiselle maakaasuverkkotoiminnalle asetetut yleiset tekniset, taloudelliset ja organisatoriset vaatimukset.
Suljetun jakeluverkon maakaasuverkkoluvalla saa harjoittaa luvanvaraista maakaasuverkkotoimintaa suljetun jakeluverkon määritelmän täyttävässä jakeluverkossa.
Suljetun jakeluverkon haltijaan kohdistuvat sekä kevennetty lupamenettely että lievemmät velvoitteet maakaasuverkkotoiminnan harjoittamisessa.
Suljetun jakeluverkon maakaasuverkkoluvan myöntämiseen liittyy erityisiä edellytyksiä, jotka suljetun jakeluverkon maakaasuverkkoluvan hakijan on täytettävä saadakseen luvan.
- maakaasuverkkotoimintaa harjoitetaan maantieteellisesti rajatulla teollisuus- tai elinkeinoalueella tai yhteisiä palveluja tarjoavalla alueella sijaitsevassa jakeluverkossa
- lisäksi vähintään toinen seuraavista vaatimuksista täyttyy:
- kyseisen verkon käyttäjien toiminnot tai tuotantoprosessi muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden erityisistä teknisistä tai turvallisuuteen liittyvistä syistä
- kyseisessä verkossa jaellaan maakaasua ensisijaisesti verkon omistajalle, verkonhaltijalle tai näihin omistussuhteissa oleville yrityksille
Suljetun jakeluverkon maakaasuverkkolupaa ei myönnetä hakijalle, jonka maakaasuverkossa toimitetaan maakaasua kuluttajille. Poikkeuksen muodostaa maakaasun toimitus pienelle määrälle kuluttajia, joilla on työsuhteeseen perustuvia tai vastaavia yhteyksiä hakijaan.
Suljetun jakeluverkon maakaasuverkkopäätökseen sovelletaan teknisiä, taloudellisia ja organisatorisia vaatimuksia. Hakijalla on oltava Y-tunnus sekä riittävä organisaatio toiminnan laatuun nähden. Käytön valvojan täytyy olla nimetty vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain mukaisesti. Hakijan on esitettävä, että verkkotoiminta on eriytetty tai eriytetään maakaasumarkkinalaissa säädetyn mukaisesti.
Siirtoverkon maakaasuverkkoluvalla saa harjoittaa maakaasuverkkotoimintaa maakaasun siirtoverkossa.
Siirtoverkon maakaasuverkkoluvan edellytyksenä on, että hakija täyttää kyseiselle maakaasuverkkotoiminnalle asetetut yleiset tekniset, taloudelliset ja organisatoriset vaatimukset. Siirtoverkon verkkolupaa hakevaa koskevat maakaasumarkkinalaissa säädetyt lisävaatimukset, joiden mukaan siirtoverkonhaltijan on muun muassa omistettava Suomessa sijaitseva siirtoverkko ja täytettävä säädetyt vaatimukset siirtoverkonhaltijan riippumattomuudesta.
Energiavirasto määrää maakaasuverkkoluvassa yhden siirtoverkonhaltijan järjestelmävastaavaksi siirtoverkonhaltijaksi, jolloin siirtoverkon lupaa hakevaa koskevat lisäksi maakaasumarkkinalaissa säädetyt järjestelmävastaavan lisävaatimukset. Järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan vastuualueena on maakaasujärjestelmä, jonka järjestelmävastaavaksi siirtoverkonhaltija on määrätty.
Erillisen linjan maakaasuverkkoluvalla luvan hakijan saa harjoittaa maakaasuverkkotoimintaa rakentamassaan erillisessä linjassa. Erillisen linjan maakaasuverkkolupa on myönnettävä hakemuksesta, jos erillinen linja rakennetaan maakaasun toimittamiseksi asiakkaille, joilta alueella toimiva verkonhaltija on evännyt verkkoon pääsyn. Erillisen linjan maakaasuverkkolupaa ei voida myöntää maakaasuverkkotoiminnan harjoittamiseen valtakunnan rajan ylittävässä siirtoputkessa.
Erilliseen linjan lupapäätökseen sovelletaan maakaasuverkkoluvan myöntämiseen liittyviä teknisiä, taloudellisia ja organisatorisia vaatimuksia.
Maakaasumarkkinalain verkonhaltijaa koskevia säännöksiä ei sovelleta elinkeinonharjoittajaan, jolle Energiavirasto on myöntänyt erillisen linjan maakaasuverkkoluvan.