Usein kysyttyä

Suomessa sähkönkäyttäjät saavat vapaasti valita sähkönmyyjän. Sähköverkkoon liittämisestä ja sähkön jakelusta vastaa alueen verkkoyhtiö. Sähkönmyyjät, jotka tarjoavat sähköä postinumeroalueellesi löydät Energiaviraston ylläpitämästä hintavertailupalvelusta www.sahkonhinta.fi.

Verkkoyhtiösi vastuualueella toimii myös toimitusvelvollinen sähkönmyyjä, jonka on toimitettava sähköä alueen kotitalouksille julkisilla hinnoilla ja ehdoilla. Hintojen pitää olla kohtuullisia. Tiedon alueesi toimitusvelvollisesta myyjästä saat postinumeroalueesi verkkoyhtiöltä.

Voit kilpailuttaa sähkön myyntitarjoukset postinumeroalueellasi helposti Energiaviraston hintavertailupalvelussa.

Sinun tarvitsee tietää

• Sähkön käyttöpaikan postinumero
• Sähkön vuosikulutus. Löydät luvun omasta sähkölaskustasi, mutta voit myös arvioida sähkön kulutusta sivustolta löytyvien esimerkkien avulla
• Sähkönkulutuksen mittaustapa (yksiaika, kaksiaika- tai kausimittaus)

Palvelu listaa sähkön myyntitarjoukset edullisuusjärjestykseen. Voit vertailla tarjouksia sopimustyypeittäin.

Ota yhteys valitsemaasi sähkönmyyjään tai täytä myyjän verkkosivuilla sähkösopimuksen tilauslomake.

Sahkonhinta.fi

Sopimustyypit eroavat toisistaan voimassaolon ja hinnoittelun suhteen.

Toistaiseksi voimassaoleva: sähkönmyyntisopimus tehdään sähkönmyyjän ja asiakkaan välillä toistaiseksi voimassaolevana. Sähköenergian hinta (senttiä/kilowattitunti) ja perushinta ovat etukäteen tiedossa. Sähköyhtiön pitää ilmoittaa hinnanmuutoksista kuukautta ennen muutosten voimaantuloa.

Asiakas ja sähkönmyyjä voivat irtisanoa sopimuksen kahden viikon irtisanomisajalla.

Määräaikainen (esim. 1- tai 2-vuoden määräaikainen sopimus): sähkönmyyntisopimus tehdään sovitulle ajanjaksolle voimassaolevaksi ja määräaikainen sopimus päättyy määräajan umpeuduttua. Hinta on kiinteä sopimuksen loppuun asti.

Määräaikaista sähkösopimusta ei yleensä voi irtisanoa tai sähkönmyyjää vaihtaa kesken sopimuskauden. Määräaikaisen sopimuksen irtisanominen on sopimusasia, joten kannattaa tarkistaa sopimuksen ehdoista, onko esimerkiksi muutto riittävä syy sopimuksen irtisanomiseen. Poikkeuksena tästä on yli kahdeksi vuodeksi sovittu määräaikainen sopimus, jonka kuluttaja voi irtisanoa sen jälkeen, kun sopimusjaksoa on kulunut kaksi vuotta.

Pörssisidonnainen: pörssisähkösopimus on sopimus, jossa sähkön hinta muodostuu sopimuksessa määritellyn kaavan mukaan. Yleisemmin pörssisidonnainen sopimus on hinnoittelussaan sidottu Pohjoismaiden sähköpörssi Nord Poolin tunneittain vaihtuvaan vuorokausimarkkinahintaan (spot-hinta).

Asiakas maksaa sähköstä pörssihinnan, johon on lisätty myyjän asettama mahdollinen välityspalkkio sekä perusmaksu. Myyjän ei tarvitse ilmoittaa hinnanvaihteluista, jos hinta on sidottu julkisiin viitearvoihin. Jos sähkön hinta on ilmoitettu esimerkiksi ”meidän hankintahintamme + marginaali”, sähkön hinnan laskeminen on mahdotonta ja myyjän on ilmoitettava etukäteen hinnanmuutoksista.

Asiakkaalla on oikeus irtisanoa toistaiseksi voimassa oleva pörssisähkösopimus kahden viikon irtisanomisajalla ja sähkönmyyjällä on oikeus irtisanoa sopimus kuukauden irtisanomisajalla.

Kun muutat uuteen asuntoon, sinun on tehtävä uusi sähkösopimus. Kilpailuta sähkösopimus ja ota yhteyttä haluamaasi sähkönmyyjään. Sähkönmyyjä tekee normaalisti myös verkkopalvelusopimuksen puolestasi, mutta voit halutessasi tehdä sen myös itse verkkoyhtiön kanssa. Uuden sähkösopimuksen ja verkkopalvelusopimuksen tekeminen on maksutonta.

Jos haluat sopia sähköntoimituksesta uuteen rakennettavaan käyttöpaikkaan, ole ensin yhteydessä paikalliseen verkkoyhtiöön ja tee sopimus verkkoon liittämisestä. Liittämisestä peritään kohtuullinen liittymismaksu.

Myyjän vaihtoon riittää yhteydenotto uuteen myyjään. Uusi myyjä hoitaa valtuutuksellasi vanhan sopimuksen irtisanomisen. Valtuutus voidaan tehdä, kun uusi sopimus solmitaan. Halutessasi voit irtisanoa sopimuksen vanhan sähkönmyyjän kanssa itse, mutta suositeltavin ja helpoin tapa on olla yhteydessä uuteen myyjään, joka hoitaa asian puolestasi.

Sähkönmyyjän vaihtaminen on maksutonta.

Toistaiseksi voimassaolevan sähkön myyntisopimuksen irtisanomisaika on aina kuluttajalle kaksi viikkoa. Määräaikainen sopimus päättyy määräajan umpeutuessa.

Yleisten sopimusehtojen mukaan kuluttajan muutto oikeuttaa irtisanomaan määräaikaisenkin sopimuksen kahden viikon irtisanomisajalla, jollei yksilöllisissä sopimusehdoissa ole toisin sovittu.

Sähkönmyyjän irtisanomisehdot saat selville oman sopimuksesi sopimusehdoista. Sähkömarkkinalaissa säädetään irtisanomisen vähimmäisehdot, joista ei saa poiketa.

Voit tarkastaa kulutustietosi verkkoyhtiön verkkopalvelussa tai laskustasi. Verkkopalvelussa asiakkaan on mahdollista tehdä erilaisia hakuja kulutustiedoistaan tietyllä aikavälillä.

Sinulla on oikeus pyytää verkkoyhtiöltä tai sähkönmyyjältä omat kulutustietosi maksutta.

Sähkölaskussa on mainittava:

• laskutettavien yksiköiden määrä (laskutettavan sähkönkulutuksen määrä)
• kunkin maksun yksikköhinta (esimerkiksi snt/kilowattitunti) ja veloitettava summa
• sähkön hinnan muodostumiseen vaikuttavat maksut
• verojen määrät ja määräytymisperusteet
• laskun kokonaissumma.

Lisäksi laskusta tai sen liitteistä on löydyttävä:

• sopimuksen voimassaoloaika
• tiedot asiakasvalituksen tekemistä varten sekä kerran vuodessa tieto käytettävissä olevista riitojenratkaisumenettelyistä
• sähkön käyttöpaikan todellinen kulutus ja hintatiedot. Tiedon perusteella pystyt vertaamaan kulutustasi vastaavaan jaksoon edellisenä vuotena.

Toistaiseksi voimassaolevassa sopimuksessa hintoja voidaan muuttaa sähkömarkkinalain ja sopimusehtojen puitteissa. Ilmoitus hinnanmuutoksesta on lähetettävä kuluttajalle kuukautta ennen muutoksen voimaan tuloa. 

Määräaikaisessa sopimuksessa energian hinta ei pääsääntöisesti voi muuttua kesken sopimuskauden lukuun ottamatta verojen ja muiden julkisten maksujen muutoksia.

Myös määräaikaisessa sopimuksessa voidaan kuitenkin sopia hinnan sitomisesta tiettyyn viitearvoon, esimerkiksi sähköpörssin aluehintaan. Tällöin maksettava hinta seuraa sopimuskauden ajan sovitun viitehinnan muutoksia. (Esimerkiksi asuntolainan korko sidotaan vastaavasti euribor-korkoon).

Sähkönsiirto on luonnollinen monopoli. Se tarkoittaa, ettei kilpailevien sähköverkkojen rakentaminen ole taloudellisesti kannattavaa. Lisäksi sähköverkkojen toimintavarmuus on yhteiskunnan kannalta erittäin tärkeää.

Tämän vuoksi jakeluverkot on säädetty lakisääteisiksi monopoleiksi. Asiakas voi kilpailuttaa vain liittymisjohtonsa rakentamisen. Sen sijaan sähkön myynnin kilpailuttamisella asiakas voi pienentää sähkölaskuaan. Hintavertailun voit tehdä sahkonhinta.fi-palvelussa.

Energiavirasto valvoo sähköverkkoyhtiöiden verkkopalveluiden hinnoittelua kokonaisuutena neljän vuoden jaksoissa.

Virasto vahvistaa etukäteen kahdeksaksi vuodeksi sähköverkkoyhtiöille valvontamenetelmät. Valvontamenetelmät perustuvat tuottokattoon. Tuottokatto määritellään sallimalla sähköverkkoon sitoutuneelle pääomalle kohtuullinen tuotto. Sähköverkkoyhtiön keräämistä maksuista saatujen tulojen ja verkkopalvelun tuottamisesta aiheutuneiden kustannusten on pysyttävä tuottokaton alla nelivuotiskauden. Kyseessä ei siis ole hintakatto.

Valvonta perustuu sähkömarkkinalainsäädäntöön ja Energiaviraston tämän perusteella vahvistamiin kohtuullisen hinnoittelun valvontamenetelmiin sekä oikeuskäytäntöön. Valvontamenetelmien on oltava lain ja oikeuskäytännön perusteella tasapuolisia kaikille sähköverkkoyhtiöille. Esimerkiksi tuottoastetta ei voi määritellä erilaiseksi maaseutu- ja kaupunkiyhtiöille.

Energiavirasto tutkii vuosien 2020–2023 hinnoittelun kohtuullisuuden vuonna 2024. Tällöin virasto antaa jokaiselle sähköverkkoyhtiölle valvontapäätöksen hinnoittelun kohtuullisuudesta. Jos sähköverkkoyhtiö on perinyt ylihintaa, peritty ylihinta on palautettava asiakkaille seuraavan nelivuotiskauden aikana verkkopalvelumaksuissa.

Jos ylihinnoittelun määrä nelivuotiskaudella ylittää kohtuullisen tuoton vähintään 5 prosentilla, siihen lisätään korko, joka on hyvitettävä asiakkaille. Kahden ylijäämäisen nelivuotiskauden jälkeen Energiavirasto voi käynnistää sakkomenettelyn ja esittää markkinaoikeudelle seuraamusmaksua.

Vastaavasti, jos sähköverkkoyhtiö on alijäämäinen (eli alihinnoitellut verkkopalvelumaksunsa), se voi nostaa vastaavalla summalla verkkopalvelumaksua seuraavalla valvontajaksolla.

Energiavirasto valvoo verkkopalvelumaksujen korotuksia hinnanmuutosten yhteydessä. Sähkön jakeluverkkoyhtiö saa korottaa siirron ja jakelun maksujaan korkeintaan 8 prosenttia korotusta edeltäneiden 12 kuukauden aikana keräämiinsä maksuihin verrattuna.

Korotuksen hyväksyttävä enimmäismäärä lasketaan kunkin verkkoyhtiön sähköverkonkäyttäjiä edustavan asiakasryhmän (tyyppikäyttäjien) 12 kuukauden pituisen tarkastelujakson keskimääräisen kokonaismaksun perusteella. Hyväksyttävä enimmäismäärä lasketaan siirron ja jakelun verollisesta hinnasta. Mahdolliset verojen tai veronluonteisten maksujen korotukset tarkastelujakson aikana eivät sisälly hyväksyttävän enimmäismäärän laskentaan.

Vuoden 2011 lopun myrskyjen ja laajojen sähkökatkosten vuoksi sähkömarkkinalakiin säädettiin vaatimukset jakeluverkkojen toimitusvarmuuden parantamiseksi. Lain mukaan jakeluverkkoyhtiöiden on viimeistään vuoden 2028 loppuun mennessä huolehdittava, että myrskyn tai lumikuorman vuoksi sähkönjakelu ei asemakaava-alueilla keskeydy yli 6 tunniksi, eikä näiden ulkopuolella yli 36 tunniksi.

Sähköverkkoyhtiö saa valita keinot, joilla se pääsee toimitusvarmuusvaatimuksiin. Maakaapelointi on yksi hyväksytty keino.

Lain vaikutusarvioinnin mukaan 6 ja 36 tunnin vaatimusten kustannukset ovat 3,5 miljardia euroa. Energiaviraston sähköverkkoyhtiöiltä keräämien tietojen mukaan arvio on oikeansuuntainen.

Sähköverkon toimitusvarmuuden tason parantaminen maksaa. Pääsääntöisesti asiakas ei voi saada samaan aikaan korkeaa toimitusvarmuuden tasoa, kuten häiriötöntä sähkönsaantia ja sähkökatkosten alhaista tiheyttä, ja halpaa verkkopalvelun hintaa.

Energiavirasto valvoo sähköverkon toimitusvarmuuden parantamista verkkoyhtiöiden kehittämissuunnitelmien avulla. Sähköverkkoyhtiöiden on toimitettava päivitetyt kehittämissuunnitelmat Energiavirastolle kahden vuoden välein.

Kehittämissuunnitelmissa on ilmoitettava muun muassa keinot, joilla sähköverkkoyhtiö täyttää lain toimitusvarmuusvaatimukset sekä toimenpidemäärät seuraavalle kahdelle vuodelle ja vuoteen 2028 asti. Sähköverkkoyhtiön pitää toimittaa vuodesta 2016 alkaen myös tiedot tehdyistä investoinneista kahdelta edelliseltä vuodelta.

Sähköverkkoyhtiöiden Energiavirastolle toimittamien ensimmäisten kehittämissuunnitelmien mukaan sähköverkkoyhtiöt tekevät vuosien 2014 - 2028 aikana verkkoonsa korvausinvestointeja ja ennakoivaa kunnossapitoa noin 9 miljardilla eurolla. Kuitenkin pelkästään nykyisen kaltaisen verkon ylläpidon kustannukset ovat noin 6–7 miljardia euroa.

Suuri osa Suomen ilmajohtoverkosta on rakennettu 1960–70 -luvuilla, joten merkittävä osa sähköverkkoa on joka tapauksessa uusimisen tarpeessa.

Energiaviraston on kuultava ja keskusteltava sidosryhmien kanssa aina kun se kehittää valvontamenetelmiä.

Tällä hetkellä Energiavirasto valmistelee valvontamenetelmien suuntaviivoja vuosille 2024-2031. Kehitystyön aikana virasto keskustelee säännöllisesti sidosryhmien näkemyksistä. Yhteistyötä varten on perustettu sidosryhmäneuvottelukunta, jossa on mukana myös kuluttajien ja muiden verkonkäyttäjien edustajia. 

Jos ylihinnoittelun määrä nelivuotiskaudella ylittää kohtuullisen tuoton vähintään viidellä prosentilla, siihen lisätään korko, joka on hyvitettävä asiakkaille seuraavan nelivuotiskauden aikana.

Kyllä sitoo. Sähköverkkotoiminnan luovutuksensaaja tai fuusion tapauksessa vastaanottava yhtiö vastaa luovuttavan tai sulautuvan sähköverkkoyhtiön asiakkaille mahdollisen ylihinnoittelun palautuksesta sekä kuluvan että edeltävän neljän vuoden valvontajakson osalta.

Myöskään omistajanvaihdos ei vapauta sähköverkkoyhtiötä vastuusta palauttaa ylijäämä asiakkailleen.

Vastaavasti luovutuksensaaja tai vastaanottava yhtiö saa osakseen mahdollisen alijäämään kuluvalta ja edeltävältä nelivuotiskaudelta.

Ei voi. Energiaviraston oikaiseman taseen sitoutunut pääoma voi vastata enintään sähköverkon nykykäyttöarvoa. Sähköverkon nykykäyttöarvo lasketaan Energiaviraston määrittämien sähköverkon komponenttien (esimerkiksi ilmajohdot, maakaapelit, muuntajat) yksikköhintojen, verkkokomponenttien keski-iän ja verkkoyhtiön verkkokomponenteille valitsemien pitoaikojen perusteella. Jokaiselle verkonhaltijan sähköverkon komponentille lasketaan nykykäyttöarvo ja koko verkon nykykäyttöarvo muodostuu komponenttien nykykäyttöarvojen summasta. Käytännössä sähköverkon nykykäyttöarvo on sitä suurempi, mitä uudempaa sähköverkko on. Kun verkkokomponentin keski-ikä on pitoajan suuruinen, on nykykäyttöarvo nolla.

Vaikka yhtiön taseeseen olisi otettu miten paljon velkaa hyvänsä, sähköverkon nykykäyttöarvo muodostaa enimmäismäärän sitoutuneelle pääomalle, jolle kohtuullinen tuotto lasketaan. Eli jos velan määrä ylittää sähköverkon nykykäyttöarvon, ei ylittävä osa ole mukana tuoton laskennassa eikä sille saa tuottoa.

Valvontamenetelmät eivät huomioi yhtiön lainoistaan maksamia todellisia korkokuluja, eli niiden perusteella ei sallita tuottoa menetelmissä. Ne ovat verotuskysymyksiä eikä Energiavirastolla ole lakisääteistä toimivaltaa niitä valvoa.

Rahoituskustannukset tulevat tuloslaskelmassa vasta valvontamenetelmien laskennan lähtöpisteen eli liikevoiton jälkeen, eikä niillä ole vaikutusta toteutuneen oikaistun tuloksen laskennassa. Laskenta lähtee siis liikkeelle liikevoitosta, jolloin esimerkiksi yhtiön maksamat todelliset korkokulut eivät vaikuta millään tavalla laskentaan.

Sähköverkkoyhtiöiden sallittu tuottoaste vaihtelee eri EU-maissa. Eroista tuottoasteissa ei kuitenkaan voi suoraan päätellä eroja sähköverkkoyhtiöille sallitun euromääräisen tuoton määrässä. Tähän vaikuttavat myös erot valvontamenetelmien muissa osa-alueissa.

Energiavirasto on koonnut yhteenvedon eräiden eurooppalaisten maiden valvontaviranomaisten soveltamasta kohtuullisesta tuottoasteesta eduskunnan talousvaliokunnalle toimittamansa lausunnon liitteessä (kalvo 20). Esimerkiksi Ruotsissa viranomaisen määräämä tuottoaste nimelliseksi muutettuna vuosille 2016 – 2019 on 6,65 prosenttia, kun Suomessa vastaava on 6,87 prosenttia. Norjassa vertailukelpoinen tuottoaste on vuosina 2007 – 2016 ollut keskimäärin 6,28 prosenttia.