PÄÄSTÖKAUPPA

EU:n päästökauppajärjestelmä (EU Emissions Trading System, EU ETS) on taloudellinen ohjauskeino, joka perustuu saastuttaja maksaa -periaatteeseen ja pyrkii vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä kustannustehokkaasti. Järjestelmä toimii EU-maiden lisäksi Islannissa, Liechtensteinissa ja Norjassa, ja se on yhdistetty Sveitsin vastaavaan järjestelmään.

Päästökauppa jakautuu kahteen osaan:

• ETS1: Vuonna 2005 alkanut yleinen päästökauppa
• ETS2: Uusi polttoaineen päästökauppa, joka kattaa hiilidioksidipäästöt liikenteestä, rakennusten lämmityksestä, maa- ja metsätaloudesta sekä yleisen päästökaupan ulkopuolelle jäävät päästöt teollisuudesta.

Kuka on velvollinen osallistumaan?

Yleiseen päästökauppaan (ETS1) ovat velvollisia osallistumaan mm. sähkön- ja lämmöntuottajat, suuret teollisuuslaitokset, sekä lento- ja meriliikenne.

Polttoaineen päästökauppaan (ETS2) ovat velvollisia osallistumaan säännellyt yhteisöt, jotka ovat polttoaineesta valmisteverovelvollisia, polttoaineen ja sen käytön täyttäessä tietyt kriteerit.

Mitä yrityksiltä vaaditaan?

Osallistuvilla yrityksillä tulee olla päästölupa ja niiden on tarkkailtava päästöjään viranomaisen hyväksymän tarkkailusuunnitelman mukaisesti, sekä raportoitava ulkopuolisen todentajan todentamat päästöt ja palautettava päästöjään vastaava määrä päästöoikeuksia vuosittain.

Jokaisella yrityksellä on oltava oma velvoitetili EU:n yhteisessä unionin rekisterissä. Unionin rekisteri on EU:n yhteinen verkkotietokanta. Unionin rekisterin avulla hallinnoidaan päästöoikeuksia ja pidetään niistä tarkkaa kirjanpitoa. Rekisterissä on sekä pakollisia velvoitetilejä että vapaaehtoisia kaupankäyntitilejä.

Mitä ovat päästöoikeudet ja miten niitä hankitaan?

Päästöoikeudella tarkoitetaan oikeutta päästää ilmaan yhtä hiilidioksiditonnia vastaava määrä kasvihuonekaasuja. Päästöoikeudet mitätöidään, kun yritys on palauttanut vuosittaisia päästöjään vastaavan määrän päästöoikeuksia unionin rekisterissä. 

EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluville kasvihuonekaasupäästöille on asetettu vuosittain aleneva päästökatto, joka rajoittaa ilmaan laskettavien päästöjen määrän. Käytännössä päästökatto määrittää vuosittain liikkeelle laskettavien päästöoikeuksien määrän.

Päästöoikeudet lasketaan liikkeelle: 

• huutokauppaamalla EU:n yhteisellä huutokauppapaikalla
• ETS1-päästökaupassa myös jakamalla niitä maksutta tietyille päästökauppaan velvoitetuille yrityksille niin sanottuna ilmaisjakona

Päästöoikeuksien liikkeelle laskun jälkeen päästöoikeuksia voi ostaa mm. toisilta yrityksiltä ja pörsseistä, joissa käydään kauppaa päästöoikeuksilla. Päästöoikeuden hinta määräytyy markkinalla kysynnän ja tarjonnan mukaan. ETS1- ja ETS2-päästökaupoilla on erilliset markkinat.

Miksi EU:n päästökauppa vähentää päästöjä ja on kustannustehokas?

EU:n päästökauppajärjestelmä vähentää päästöjä asettamalla vuosittain alenevan päästökaton, joka rajoittaa liikkeelle laskettavien päästöoikeuksien määrää. Päästöoikeuksien niukkuus nostaa niiden hintaa, mikä kannustaa yrityksiä toteuttamaan päästövähennyksiä.

Järjestelmä on kustannustehokas, koska:

• Yritykset voivat itse päättää, vähentävätkö päästöjään vai ostavatko päästöoikeuksia.
• Vähennyksiä tekevät ne toimijat, joille se on taloudellisesti edullisinta.
• Ylimääräisiä päästöoikeuksia voi myydä toisille, jolloin markkinat ohjaavat päästövähennyksiä tehokkaasti.

Myös markkinavakausvarannoksi kutsutulla mekanismilla pidetään yllä päästökaupan ohjausvaikutusta. Markkinavakausvarantoon siirretään huutokaupattaviksi tarkoitettuja päästöoikeuksia, jos liikkeellä jo olevien päästöoikeuksien määrä ylittää ennalta määritetyn tason. Markkinavakausvarannosta voidaan myös vapauttaa päästöoikeuksia huutokaupattavaksi ennalta asetettujen sääntöjen mukaisesti.

Mitä tarkoitetaan hiilivuodolla ja ilmaisjaolla?

EU:n päästökauppa voi nostaa tuotantokustannuksia, mikä saattaa johtaa hiilivuotoon – eli tuotannon siirtoon EU:n ulkopuolisiin maihin, joissa päästörajoitukset ovat kevyempiä. Tämän ehkäisemiseksi osalle yrityksistä jaetaan päästöoikeuksia maksutta.

• Yrityskohtainen ilmaisjaon määrä perustuu tuotantomääriin ja tuotekohtaisiin vertailuarvoihin. Euroopan komissio asettaa ilmaisjaolle EU-tasoisen enimmäismäärän, joka määräytyy päästökaton mukaan.
• Tiettyjen lievemmin hiilivuodolle altistuvien teollisuusyritysten ilmaisjako päättyy asteittain vuoteen 2030 mennessä. Päästöoikeuksien ilmaisjakoa vähennettäessä hiilivuotoa pyritään ehkäisemään EU:n hiilirajamekanismilla.
• Vuodesta 2026 eteenpäin lentoliikenne saa ilmaisjakoa vain kestävien polttoaineiden käytön perusteella.
• Meriliikenteessä ja ETS2:ssa ei ole ilmaisjakoa.

Miten päästöoikeuksien huutokauppatulot käytetään?

Jokaiselle valtiolle on määritetty osuus huutokaupan kautta liikkeelle laskettavista päästöoikeuksista ns. historiallisten päästöjen perusteella. Päästöoikeudet huutokaupataan EU:n yhteisellä huutokauppapaikalla European Energy Exchange -pörssissä. Huutokauppoja on monta kertaa viikossa, ja huutokaupan jälkeen tulot tilitetään valtioille.

Valtioiden on käytettävä huutokauppatulot ilmastonmuutosta hillitseviin toimiin, jotka on lueteltu päästökauppadirektiivissä ja päästökauppalain liitteessä IV.