ETS2 on EU:n uusi yhteinen päästökauppa, jolla pyritään vähentää taakanjakosektorin ilmastopäästöjä kustannustehokkaasti. Sen käyttöönotosta on sovittu päästökauppadirektiivissä (2003/87/EY) ja jokaisen jäsenvaltion tulee toimeenpanna päästökauppa kansallisella lainsäädännöllä. Päästökauppadirektiivissä ja päästökauppaa koskevassa suoraan sovellettavassa EU-lainsäädännössä järjestelmän nimi on rakennusten, tieliikenteen ja muiden toimialojen päästökauppajärjestelmä.

Suomessa ETS2-päästökauppasta säädetään fossiilisen polttoaineen jakelun päästökaupasta annetulla lailla. Kansallisesti järjestelmästä käytetään nimeä fossiilisen polttoaineen jakelun päästökauppa tai lyhyemmin polttoaineen päästökauppa. 

ETS2 tulee olemaan erillinen nykyisestä laitoksiin sekä lento- ja meriliikenteeseen kohdistuvasta ETS1-päästökaupasta. Järjestelmien säännöissä on kuitenkin paljon samankaltaisuutta. ETS1 ja ETS2 ovat käyttökieleen vakiintuneita käsitteitä. ETS tulee päästökaupan englannin kielisestä termistä emissions trading system.
 

Jäsenvaltioiden tulee kansallisessa lainsäädännössä tarkentaa, ketä uuden päästökaupan suorat velvoitteet koskevat.

Suomessa sääntely kohdistuu yrityksiin, jotka ovat kulutukseen luovuttamastaan polttoaineesta valmisteverovelvollisia, eli heillä on esimerkiksi valtuutetun varastonpitäjän lupa.

Polttoaineesta valmisteverovelvollisten yritysten tulee arvioida, koskevatko ETS2-päästökaupan velvoitteet heitä.

Mikäli yritys on rekisteröitynyt polttoaineesta valmisteverovelvolliseksi, on mahdollista, että ETS2:n suorat velvoitteet koskevat yritystä. Yrityksen tulee arvioida, täyttyvätkö muut alla kuvatut kriteerit yrityksen osalta. 

Mikäli yksikin polttoaine täyttää kaikki yllä olevat kriteerit eli kuuluu polttoaineen päästökaupan soveltamisalaan, on toimija säännelty yhteisö ja sen pitää tulee toiminalleen päästölupaa sekä hyväksyttää päästöjen tarkkailusuunnitelma helmikuun 2025 loppuun mennessä. Lisätietoa säännellyn yhteisön velvoitteista löytyy Energiaviraston kotisivuilta.

Mikäli yritys ei ole itse valmisteverovelvollinen, eivät ETS2-päästökaupan velvoitteet koske yritystä suoraan. 

Säännelty yhteisö on polttoaineen päästökaupassa sääntelyn kohde, eli se taho, joka vastaa päästökaupan velvoitteista. Säänneltyjä yhteisöjä ovat toimijat, jotka ovat valmisteverovelvollisia kulutukseen luovuttamastaan polttoaineesta. Säännellyllä yhteisöllä tulee olla päästölupa sekä hyväksytty päästöjen tarkkailusuunnitelma. 

Säännelty yhteisö vastaa nykyisen ETS1 päästökaupan toiminnanharjoittajaa.
 

Kulutukseen luovutus on valmisteverotuksessa käytetty termi ja kuvaa tilannetta, jossa valmisteveron alainen tuote, tässä tapauksessa polttoaine, poistuu väliaikaisen verottomuuden järjestelmästä. Valmisteveron maksuvelvollisuus syntyy, kun polttoaine poistuu väliaikaisen verottomuuden järjestelmästä, eli se luovutetaan kulutukseen. Kulutukseen luovuttamista on esimerkiksi tuotteen myynti ja omaan käyttöön ottaminen.

ETS2-päästökauppa kattaa hyvin laajasti eri polttoaineet, jotka menevät polttoon, kuten moottoribensiini, dieselöljy, kevyt- ja raskas polttoöljy, maakaasu ja kivihiili. Polttoaineen päästökaupan ulkopuolelle on määritelty turve, puupolttoaineet, biohiili ja muut kiinteät biomassat, sekä mäntyöljy, yhdyskuntajäte ja ongelmajäte. 

Polttoaineen päästökauppaan kuuluvat polttoaineet määritellään yksityiskohtaisesti uutta päästökauppaa koskevassa laissa seuraavasti:  polttoaineella tarkoitetaan nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain (1472/1994) 2 ja 2 a §:ssä ja sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain (1260/1996) 2 §:n 2 kohdan a ja c alakohdassa ja 2 a §:ssä tarkoitettuja polttoaineita ja energiatuotteita. 

Uuden päästökaupan soveltamisalaan kuuluvat polttoaineet määräytyvät siis lähtökohtaisesti sen perusteella, katsotaanko niiden olevan polttoaineiden valmisteverotusta koskevan lainsäädännön mukaisesti polttoaineita. Näin ollen polttoaineen päästökauppa tulee kattamaan laajasti erilaisia polttoaineiksi luokiteltavia tuotteita.

Polttoaineen päästökauppaa koskevan lain mukaan uutta päästökauppaa sovelletaan varsin laajasti yleisen ETS1 päästökaupan ulkopuoliseen polttoaineen kulutukseen luovutukseen. Polttoaineen loppukulutussektoreista mukana ovat liikenteen, rakennusten erillislämmityksen ja ETS1-päästökaupan ulkopuolisen teollisuuden lisäksi maa- ja metsätalous sekä huviveneily ja tietyiltä osin muu vesiliikenteen käyttöön jaeltu polttoaine.

Kansallisesti ETS2-päästökauppaa sovelletaan päästökauppadirektiivin mukaista soveltamisalaa laajemmin. Päästökauppadirektiivin soveltamisala on rajattu kattamaan tieliikenteen, rakennusten erillislämmitykseen sekä nykyisen ETS1-päästökaupan ulkopuolisessa teollisuudessa polttoon käytetty polttoaine. Päästökauppadirektiivin mukainen soveltamisalan rajaus on tehty perustuen kasvihuonekaasujen raportoinnissa käytettyyn kansainväliseen IPCC-luokitukseen.   

Polttoaineen päästökaupan soveltamisalaan kuuluvat ainoastaan hiilidioksidipäästöt, jotka määritetään laskennallisesti kulutukseen luovutetusta polttoaineesta.

Polttoaineen raaka- ja apuainekäyttö ei kuulu päästökauppaan, mutta jos polttoaine menee polttoon, se kuuluu päästökauppaan, vaikka olisikin vapautettu verosta. Tyypillinen tällainen tapaus on teollisuuden ensikäyttö, esimerkiksi nestekaasu tai propaani, jolla tuotetaan lämpöä prosessissa kuivaamiseen. 

Tarkkailusuunnitelman pohjana käytettävä Excel-lomake antaa tämän määrittämistason automaattisesti, kun lomaketta täydentää.

Jos valitusta määrittämistasosta poiketaan, tulee se perustella joko teknisellä mahdottomuudella tai kohtuuttomilla kustannuksilla. Tällaisessa tapauksessa pyydämme olemaan yhteydessä sähköpostiin [email protected], jotta voimme toimittaa teille laskentapohjan kohtuuttomien kustannusten laskentaa varten.

Tarkkailuasetuksen mukaan konservatiivinen tarkoittaa sitä, että on määritelty joukko oletuksia sen varmistamiseksi, ettei vuotuisia kokonaispäästöjä aliarvioida. 

Arviota tehdessä on siis syytä huomioida, ettei polttoaineen määrää arvioida alakanttiin tai kestävän, nollaluokitellun polttoaineen osuutta yläkanttiin. Lisäksi tarvittavat laskentakertoimet eli päästökerroin sekä mahdollisesti lämpöarvo on syytä ottaa samasta tietolähteestä. Hyvä lähtökohta on Tilastokeskuksen julkaisema polttoaineluokitus, mutta voidaan käyttää myös esimerkiksi polttoaineen toimittajan antamia tietoja. 

Ota huomioon myös, että polttoaineen päästökaupassa ei lasketa muuta kuin polttoaineen polttamisesta syntyneet hiilidioksidipäästöt. Älä käytä laskentaan polttoaineen elinkaaripäästöjä kuvaavaa kerrointa.

Myös konservatiivisessa arviossa nollaluokiteltu (esim. biopolttoaine) ja lain mukaan kestäväksi osoitettu polttoaine on nollapäästöistä. Sekä säännellyn yhteisön luokittelussa että polttoainevirran luokittelussa otetaan huomioon päästöt ennen soveltamisalakertoimen käyttöä.